|
Post by Rehtori on Feb 28, 2018 11:47:17 GMT
Kouluvalmennukset viikonlopun osakilpailuihin (1. osakilpailu Saaristo koulu) osallistujille. Valmennukset ovat avoinna niille, jotka saapuvat Saaristoon ennen klo 13 perjantaina.Valmennuspaikat täytetään osallistumisjärjestyksessä. Valmennus kestää puoli tuntia, valmennuksen ulkopuoliset verryttelyt. Samanaikaisesti valmennetaan kahta samantasoista ratsastajaa. Valmennukset pitää Henry Sääri.Ilmoittautuminen umpeutunut! Klo 13.30-14 Helppo Cpaikka 1: Alviina Herrala - Lazur SOVHenry kertoo: Olin elämäni aikana nähnyt jos jonkinmoista ratsukkoa, mutta harvoin niin epätasapainoista kuin tämä. Kokonsa puolesta tyttö oli hevoselle sopiva, mutta jo ensimmäisten raviaskelien kohdalla huomasi, että ruunikolla on hyvä ja iso askel. Ja ratsastajalla melkoisia vaikeuksia pysyä siististi kyydissä. Heti alkuun pyysin laukkasiirtymisiä, ja varisinki takaisin raviin siirtyessä ratsastaja pomppasi satulasta ilmaaan ja hevonen ravisteli päätään hermostuneesti. Uusi ympäristö taisi olla ruunikolle liikaa, mutta hyvä, että tulivat valmennukseen, jolloin rata itsessään sujuisi paremmin. Pyysin ratsastajan hakemaan hyvin hiljaisen ravin. Niin hiljaisen, että pystyi istumaan siisti kyydissä. Tällä saisi köpötellä koko radan, vaikkakin vaikuttaminen jäisi puolitiehen. Olisi ainakin parempi, kun hevosen hermostuttaminen epätasaisten käsien kanssa. paikka 2: Pyry Kallio - SuvitaikaHenry kertoo: Suomenhevonen vaikutti nöyrältä ja ei ollut moksiskaan uusista ympyröistä. Ratsastajaa taisi hieman jännittää, mutta pidin heti pojan tyylistä istua pehemeästi ja ajatella eteen. Missään vaiheessa ratsastaja ei tehnyt mitään typerää ja ratsukko olisi vaikka voinut startata jo helpon B:nkin, sen verran mutkattomasti yhteistyö sujui. Lähdinkin pyytämään ratsastajalta hieman enemmän uskallusta, jolloin tamman ravin tuli myös boostia. "Tuolta sen pitää tuntua", sanoin kun tamma miltei kaksinkertaisti askeleen pienen prässyksen jälkeen ja alkoi työntää liikettä takaa. Klo 14-14.30 Helppo Bpaikka 1: Hantsu - Holy SecretHenry kertoo: Hevonen oli selvästi herkkä ja reagoi kaikkeen uuteen kummastellen sekä osoittaen mieltään. Alkulämmittelyissä se kauhoi isoilla liikkeellä ympäri kentää ja ratsastaja saikin hakea sitä enemmän alleen ja rauhallisempaan moodiin. Eteenpäipyrkimys oli aina hyvästä, mutta puolivieminen ei. Ratsastaja sai hätäilevää hevosta pian alleen, mutta tällä kertaa tamma kävi sen verran kuumana, että oli melko räjähtelevä koko valmennuksen. Treenasimme perusjuttuja: ympyrää laukassa ja taipumista kulmiin, sekä suoruutta. Ratsastaja oli melko rento ja kokeneen oloinen, hieman enemmän tasaisuutta olisin toivonut tähän ratsukkoon. paikka 2 ei os.Klo 14.30-15 Helppo A paikka 1: Inna - Banana ManiaHenry kertoo: Nuori hevonen ja tasainen ratsastaja, olivt ensimmäinen ajatukseni. Ratsastaja lämmitteli hevosen melko ammattitaitoisesti pidemmässä muodossa. Ja valmennuksen alussa pyysin ratsukkoa jäämään samaan moodiin. Halusin ensin nähdä hevosen rentona, koska todennäköisesti prässääminen hieman hermostuttaisi sitä. Hevosen liikemekaniikka oli kuitenkin senv erran hyvä, että helppo A olisi helppoa kauraa suorittamisen puolesta ja ilmeisesti ratsukko oli hakemassa kisarutiinia tällä kierroksella. Kun alettiin kokoamaan, Bansku pörhäköityi ja ratsastaja jäykistyi. Pyysinkin ratsastajaa pysymään yhtä rentona kuin lämmittelyssä ja ennemmän leikitellen ratsastamaan tehtävät: nuori hevonen, nuori asenne. Bansku vähän pääsikin löysemmäksi, mutta selvästi parempaan mielentilaan. Treenasime pohkeenväistöä, suoruutta ja laukannostoja sekä pieniä vastalaukkapätkiä. paikka 2: Fiia Vierre - ÉtonnantHenry kertoo: Tamma vaikutti kokeneelta ratsulta, ei suoranaiselta kilpahevoselta, mutta olin itseasiassa yllättynyt, kun kuulin, että tamma toimii pääasiassa tuntihevosena. Siinä oli tiettyä kilpahevosen kipakkuutta ja rakennekin oli hyvin sporttinen. Ratsastaja ratsasti siististi ja valmennuksen aikana tuli ilmi, että sama Susineva oli valmentanut sekä tämän Eelan, että Innan ratsastajaa. Ja kenties alempien luokkien ratsastajiakin. Vaikka tammassa tuntui olevan enrgiaa, ei se kummeksinut uutta paikkaa, vaan ryhtyi töihin melko nöyrästi. Ratsastaja ratsasti siististi, mutta olisi saanut vaikuttaa enenmmän, varsinkin istunnallaan. Jalustimet otettiin pois ja hevonen sai suorittaa tehtävät istunnan ja vastalihasten avulla ja käytin suosikkitreeniäni tähän: rajaavat pohkeet. Eli pohkeet eivät hiveästi naputtaneet, vaan niitä oli tarkoitus pitää ikäänkuin seiniä, jonka välissä hevonen liikkui. Istunnalla ja painolla ohjattiin hevosta. Selvästi hyvä treeni ratsukolle, teimme tämän ratsukon kanssa tässä moodissa myös tehtävät: pohkeenväistö, suoruus, laukannostot sekä pieniä vastalaukkapätkiä.
Osallistu alle: Taso Ratsastaja - [*url=hevosen url]Hevosen nimi[/url][/i][/s]
|
|
lynn
New Member
Posts: 5
|
Post by lynn on Mar 11, 2018 17:22:19 GMT
Alviina & Lazur SOV, 583 sanaa Mä olin jo unohtanut, miten paljon mua saattoi jännittää. Ihan tosi, jos joku olisi tullut kysymään multa ennen valmennusta että "mikä fiilis" tai muuta yhtä ääliömäistä, mä olisin varmaan oksentanut vastaukseksi. Tästä se nyt ihan oikeasti ja totisesti alkaisi: tie tähtiin. Olkoon se silkoinen ja sujuva, rukoilin. Oikeasti epäilin, että mokoma tie olisi takkuinen ja loputtoman pitkä.
Jostain syystä mä yllätyin, kun valmentaja oli mies. Olinhan mä kuullut jo etukäteen, että sen nimi oli Henry Sääri (HAH!), mutta ehkä en sitten ollut uskonut sitä todeksi. Sehän oli niin kuin Henry Saari, mutta äällä. Tirsk. Äijä oli varmaan saanut joskus kuulla siitä nimestä. Vilkaisin Pyryä, joka ratsastaisi mun kanssa samassa valmennuksessa. Se istui totisen näköisenä söpön (ja pulskan) suokkinsa selässä, eikä sitä näyttänyt hihityttävän Henry Säären nimi.
Eeeeeniveis. Mua vähän itketti, kun valmentaja oli vieras. Danielin tiukkailmeiseen vakavuuteen mä olin jo tottunut, ja jossain vaiheessa mä olin päässyt yli tarpeesta mulkoilla sitä varmuuden vuoksi. Se tarve oli syntynyt siitä, että mä olin takuuvarma, että Daniel aina mietti valmentaessaan, että mä olin ihan toivoton. Nyt, kun mä olin melkein kolmen kuukauden ajan ratsastanut sen valmennuksessa, mä olin oppinut piut paut välittämään siitä, mitä mieltä se mun ratsastuksesta oli. Kunhan siis kuuntelin korjausehdotukset ja yritin noudattaa niitä parhaani mukaan (mun paras ei aina ollut kovin hyvä, mutta kuitenkin).
Tän Henkka-ihmisen edessä mulla oli ihmeellisen riisuttu olo. Mä menin sen eteen kaikkine virheineni, ja se näki missä me Lassen kanssa oltiin juuri sillä hetkellä kehityskaarellamme. Ei me oltu päästy vielä oikeastaan mihinkään kaareen asti, myönsin harvinaisen rehellisenä itselleni. Vielä oltiin starttikuopissa. Joka tapauksessa: Henryn valmennuksessa oli läsnä vain tämä hetki. Danielin kanssa ja tavallisella viikkotunnillakin Ellin opetuksessa oli aina olemassa edes joku suunnitelma siitä, mitä me aiottiin oppia ja millaiseksi ratsukoksi me voitaisiin tulla. Ne olisi läsnä todistamassa sitä kehitystä.
Henry ei ollut mitenkään kamala valmentaja. Mä olin epäluuloisena ihmisenä takuuvarma, että oli paljon kriittisiä ajatuksia, joita se ei meistä sanonut ääneen. Tavallaan mua häiritsi se, että mä tiesin kaiken sen kritiikin olevan olemassa, vaikkei sitä kakistettu ulos. Toisaalta... ehkä vaikeneminen oli viisautta, koska kyllä mä olisin saattanut vetää herneen nenään, jos tämä ennalta tuntematon fiini valmentajaihminen olisi ladannut täyslaidallisen ja ryöpsäyttänyt sen mun niskaani juuri ennen kisoja. Itsetuntoon kohdistuvia kolauksia mä inhosin, jos jotakin.
Mitäkö jäi valmennuksesta käteen? Aika pitkälti selviytymisopastustahan se oli. Musta tuntui, että jokainen opettaja, jonka eteen mä Lassen vein, piti sitä liian laadukkaana hevosena mulle. Se olisi varmaan voinut olla kilpahevonen, jos sen elämäntarina olisi kulkenut eri latuja. Ruuna oli kuitenkin päätynyt ratsastuskouluun, ja monen mutkan kautta musta oli tullut sen hoitaja. Kunnianhimo oli herännyt, ja kun mä nyt kerran olin päättänyt, että mä onnistuisin ja oppisin ratsastamaan Lassella sen kamalista askellajeista huolimatta, mä aioin niin myös tehdä.
"Sen askel on hieno, mutta vaikutelma kärsii, jos et pysty istumaan siellä." No, minun mielestä sen askel oli tosiaankin kamala, mutta istumisasiasta olin samaa mieltä. Oli kurjaa vain hölskyä menemään satulassa. Salaa mä olin alkanut katsella pilates- ja joogavideoita YouTubesta ja jumpata niiden ohjeiden mukaan kotona, mutta ihan vielä mun keskivartalon hallinnalle ei ollut tapahtunut niin suuria muutoksia, että olisin kyennyt istumaan Lassen isossa ravissa. Siispä me pienennettiin sitä samalla, kun Pyry puolestaan suurensi Iitan ravia.
Se oli aika hassua.
Siitä huolimatta, että se oli hassua, se oli valtavan suuri helpotus. Nyökyttelin totisena, kun Henry Sääri kommentoi: "Tollaisessa ravissa sä pysyt nyt."
Nyt. Eli ehkä toivoa oli siitä, että vaikkapa vuoden päästä tilanne oli eri. Sitä toivoin miehen tarkoittavan. Ehkä hän pystyikin näkemään meidät kehittyvänä ratsukkona, vaikka tämä olikin tällainen yksittäinen pistäytyminen hänen opissaan.
|
|
|
Post by crimis on Mar 15, 2018 13:49:06 GMT
Hantsu & Holy Secret, 254 sanaa
Tie Tähtiin -cupin ensimmäinen osakilpailu lähestyi hurjaa vauhtia. Saariston hevosopisto järjesti osakilpailun lisäksi sitä edeltävän valmennuksen perjantaina. Kun kuulin, että opistolle sai tulla koko viikonlopuksi, varasin heti Pyhiksen kanssa paikan. Nuorelle hevoselle tekisi hyvää saada sopeutua paikkaan ensin, ennen kuin kilpailutilanne koittaisi. Olihan tamma pärjännyt loistavasti tämän kauden kilpailuissa, mutta eipä varman päälle pelaamisesta haittaa olisi. Varsinkin kun edusti nyt isompaa tiimiä. Omaa tallia ja sen omaa tiimiä, mietin onnessani ajellessani paikan päälle perjantaina puolen päivän aikaan.
…
Siitä olikin aikaa, kun olin valmentautunut jonkun muun kuin aviomieheni silmän alla. Virkistävää vaihtelua! Ei siinä, tämäkin valmentaja oli abauttiarallaa kolmikymppinen ja etunimikin kuulosti brittiläiseltä.. Ihan kuten oma Thomakseni. Itsekseni hymyillen ratsastin parhaani mukaan rauhattomana tikittävää Pyhistä Henryn katsoessa silmä kovana suuntaamme. Tamma oli valitettavan levoton ja siihen oli vaikea saada kontaktia. Tuntematon mies sai hevosen huomion herpaantumaan ja pälyilemään epäluuloisena. Huokailin raskaasti tehdessäni runsaasti puolipidätteitä, voltteja ja pysähdyksiä saadakseni ratsuni kuulolle. ”Tää on vasta viis”, selitin virnistäen. Ainakaan isosti liikkuvalta hevoselta ei puuttunut eteenpäinpyrkimystä. Ongelma olikin saada se myös taipumaan ja kokoamaan.
Ei se onneksi mahdoton tehtävä ollut. Sain suhteellisen nopeasti hevosen apujen väliin, mutta sain kyllä tehdä sitten töitä pitääkseni sen siellä. Henry oli onneksi rento valmentaja ja sai minutkin pysymään rentona, vaikka hevonen sähläsi minkä kerkesi. Tunsin myös hevoseni vallan hyvin, joten tiesin mitä nappeja painella. Pyhis näytti upeaa laukkaansa ympyrällä, kun oli kuulolla, ja yritti kaahailla kun ei ollut. Kulmissa se yritti oikoa ja kiemurteli apuja vastaan. Ei siis haitannut yhtään, että keskityimme tällaisiin perusasioihin. Jos kuuliaisuus puuttuisi, ei pitkälle pötkittäisi kilpailuissa.
|
|
fiia
New Member
Posts: 2
|
Post by fiia on Mar 16, 2018 10:57:11 GMT
Viimeinen valmentautumismahdollisuus Tie tähtiin -kisojen ensimmäiseen osakilpailuun oli perjantaina kaksi päivää ennen kisoja itse pääkallopaikalla, Saariston hevosopistolla. Seppele-porukkamme oli lähtenyt matkaan aamulla aikaisin, mutta siitä huolimatta Pyry ja Alviina saivat enemmän tai vähemmän hypätä suoraan hevosen selkään saavuttuamme perille. Minulla onneksi oli tunti aikaa majoittutua, laittaa Eela valmiiksi, verrytellä se ja suunnata sitten valmennukseen.
Inna ja Bansku olivat tälläkin kertaa valmennusparinamme, ja valmentajana herrasmies nimeltään Henry Sääri. Olin kuullut Alviinan nauraneen nimelle tulomatkalla ja vaikka silloin olinkin pyöritellyt tytölle silmiäni kuten Oikea Aikuinen, ei käynyt kieltäminen etteikö se ollut hieman hauska. Mies itsekin vaikutti hauskalta – tyyppi oli selvästi rento ja huumorintajuinen, mutta myös tarkka ja kurinalainen.
Eela ei ollut kovin tarkalla ja kurinalaisella tuulella, mutta suostui kuitenkin hetken pyörittelyn jälkeen keskittymään asiaan ja liikkumaan kunnolla. Henry vaikutti olevan hevoseen tyytyväinen, mutta minun istuntani sai suhteellisen tiukkaa palautetta. Esille tuli samoja asioita, joita olimme käyneet läpi Annenkin kanssa. Piti vaikuttaa enemmän.
Ensi töikseen Henry komensi minua heittämään jalustimet kaulalle ja ajattelemaan pohkeita ikään kuin seininä, joiden välissä Eelan tulisi liikkua. Jaloilla ei tönitty eikä kaivettu hevosta, vaan ohjaaminen tapahtui istunnalla. Vaikka ajatus tuntui alkuun kaukaa haetulta ja toteutus erittäin vaikealta, Eela tajusi heti mitä haettiin. Se rentoutui ja alkoi liikkua kunnolla selän läpi, ja kun itse sain painoavut kohdalleen ja pääsin vaikuttamaan istunnalla, tehtävät helpottuivat selvästi. Siirtymiset ja väistöt onnistuivat ihan hyvin ilman mitään sen kummempia kommervenkkejä, ja valmennuksen päätteeksi sain kiitellä Eelaa toden teolla hyvästä työstä. Toivottavasti löytäisimme saman fiiliksen sunnuntainakin.
241 sanaa
|
|
inna
New Member
Posts: 5
|
Post by inna on Mar 16, 2018 12:01:59 GMT
518 sanaa
Jo kolmatta kertaa talutin Banskun samaan valmennukseen tummanrautiaan hevosen ja tämän ratsastajan kanssa. Sen verran olin jo viitsinyt tiedustella, että hevonen oli Seppeleessä toimiva tuntihevonen, Eela, ja ratsastaja Fiia Joku. Sukunimeä en enää kuitenkaan muistanut. Valmennus itse järjestettiin Saariston hevosopistolla. Paikka oli itselleni aivan uusi, enkä ollut koskaan ennen käynyt siellä. Myöskään Henry Sääri ei ollut mua koskaan ennen valmentanut, en ollut edes koskaan kuullut miehestä.
Henry Sääri paljastui lopulta melki 180 cm pitkäksi ja hieman ylitse kolmikymppiseksi mieheksi. No, nimikin kyllä kertoi tämän olevan mies. Alkukäyntien aikana Henry vaikutti rennolta ja mukavalta valmentajalta. Saisi nähdä muuttuisiko mieleni ajan kuluessa. Pian kokosimme ohjat tuntumalle ja aloittelimme. Pieni hipaisu kannuksilla antoi Banskulle käskyn siirtyä raviin. Kevensin orin tahdissa ja pyrin pitämään sen alkuun pidemmässä muodossa. Alkulämmöt saatiin tehdä suhteellisen itsenäisesti, joten pyrin tekemään samoja asioita kuin ilman valvontaa. Kahdeksikkoa, loivia kiemuroita ja avoja. ”Oikein hyvä, pidä se samassa rennossa moodissa”, Henry antoi kommenttinsa verryttelyn päätteeksi.
Taputin Banskua kaulalle. Työskentelyn aloitimme pohkeenväistöillä. Bansku muuttui hieman kireämmäksi, kun aloin kokoamaan sitä enemmän ja se sai mut itseni jäykäksi. Väistöissä Bansku astui kyllä hyvin ristiin molemmissa askellajeissa, mutta suoruutta väistöissä ei ollut alkuun ollenkaan. Parilla ensimmäisellä kerralla Henry ei asiasta edes maininnut, mutta sen jälkeen aloin saada neuvoja rennommasta istunnasta. Hiljalleen paransin omaa istuntaa ja keskityin pitämään Banskun väistöissä mahdollisimman suorana. ”Oikein, paljon parempi. Suorempi ja rennompi”, Henryn sanat kaikuivat maneesissa, kun väistin Banskua uralle ravissa.
Valmennuksen teemana helposti pystyi pitämään suoruutta. Suoruuteen keskityttiin myös laukannostoissa, joita tehtiin uralla ja pituushalkaisijalla. Ensin nostoja tehtiin ravin kautta. Ensimmäisessä nostossa olin itse liian hätäinen, jonka takia Bansku ryntäsi laukkaan. ”Heti uusi nosto”, Henry komensikin ja hidastin orin takaisin raviin. Seuraava nosto oli paljon hallitumpi. Bansku ei rynnännyt, mutta silti nostosta puuttui paljon puhtautta. ”Yritä tehdä tehtävät hieman leikin kautta”, Henry kommentoi. ”Se on nuori, joten ota sille myös nuori asenne.” Ööm, okei. Muutin ratsastustani Henryn ohjeistuksen laiseksi ja huomasin heti Banskun ratsastuksessa eron. Se muuttui joo hieman pidemmäksi, mutta ratsastus oli rennompaa ja hauskempaa. Myös laukannostot käynnin kautta sujuivat sen jälkeen selvästi paremmin. Pituushalkaisijalla laukannostoissa pystyttiin keskittymään paremmin suoruuteen. Ratsastajana sain olla tarkkana, että todella tulimme suoraa linjaa, eikä laukannostossa linja kadonnut mihinkään. Se oli selvästi mukavaa aivojumppaa myös Banskulle.
Valmennus sisälsi vielä myös pieniä pätkiä vastalaukkaa. Niissä Bansku toimi alusta asti hyvin. Se oli jo vetrynyt kivasti ja selvästi nautti työnteosta. Hyvillä mielin annoin sen ravata loppuraveja pidemmällä ohjalla. Taputin sitä kaulalle, kun se venytti itseään ja askeltaan. Ravasimme molempiin suuntiin väistellen Fiiaa ja Eelaa. Ilmeisesti myös valmennuskumppanillani oli mennyt hyvin. Siirrettyäni Banskun käyntiin, vapautin ohjat. Henry antoi vielä hieman kattavamman kommentin meille yksitellen. Banskun kanssa meidän kannattaisi todellakin mennä hieman sen leikin kautta. Banskulla oli hyvä mekaniikka ja halut oppia.
Valmennuksen loputtua hoidin Banskun pois ja mietin päässäni mitä mieltä itse olin. Bansku oli tänään erittäin hyvä ratsastaa, mutta en vain vieläkään saanut Amandan negatiivisia kommentteja pois päästäni. Ääh, loppui nyt se perkuleen sättiminen yhdestä valmennuksesta. Meillä oli kaikki muut valmennukset mennyt hyvin, joten varmasti me pärjäisimme ylihuomisissa kisoissa. Huomenna me kertaisimme radan Saariston tiluksilla pariin kertaan kevyellä liikunnalla, jonka jälkeen Bansku saisi viettää rennomman päivän ennen kisoja. Me tultiin tänne voittamaan!
|
|
Pyry
New Member
Avatar © AnneL
Posts: 7
|
Post by Pyry on Mar 17, 2018 18:19:24 GMT
Pyry vilkaisi Alviinaa. Alviina vilkaisi takaisin. Hän istui hienon ja ison Lassensa selässä ja näytti jostain syystä vähän hermostuneelta. Pyry katsahti alas omiin tummiin housuihinsa, jotka olivat täynnä Iitan ruskeita karvoja. Tamma yritti kaikin keinoin päästä valtaisasta talviturkistaan eroon ja Pyry oli kaikin keinoin yrittänyt sitä siinä auttaa. Silti Iita näytti siltä miltä se nyt näyttikin. Vähän pulskalta ja paksukarvaiselta. Pyryä alkoi kaduttaa valmennukseen ilmottautuminen. Hän näyttäytyisi ensimmäistä kertaa Saariston opettajan edessä ja oli aivan varma siitä, että onnistuisi nolaamaan itsensä täysin.
Henry asteli maneesiin ja aloitti valmennuksen. Puoli tuntia oli etukäteen ajateltuna tuntunut aivan liian lyhyeltä ajalta valmentautumista ajatellen, mutta pian Pyry oli onnellinen siitä, että ei joutuisi kestämään Henryn rääkkiä pidempään. Hiki valui pitkin kasvoja sekä selkää Henryn pyytäessä lisää. Iita suoritti ja puhisi mennessään. Pitkälle sivulle kääntäessään Pyry keskittyi energiaan. Energiaa, energiaa, energiaa! Ja Iita sähköistyi. Ei ihan samalla tavalla kuin huippuunsa viritetty kisahevonen, mutta sillä tavalla kuin pyöreät ja tasaluonteiset suomenhevostammat osasivat sähköistyä. Se sai enemmän voimaa askeliinsa ja samanaikaisesti Pyryn päässä loksahti useampikin palanen paikalleen. Tältä se tuntuu! Tältä se tuntuu, kun hevonen työntää takaa, astuu alleen ja toteutti muitakin hienoja sanapareja, jotka olivat aiemmin olleet Pyrylle vierasta sanahelinää, jollaista kokeneemmat ratsastajat viljelivät Seppeleen oleskeluhuoneen pöydän ääressä. Herranen aika, mähän ratsastan. Ajatus nousi Pyryn mieleen ja Iitalle pitkiä ohjia antaessaan hän tuntui leijailevan edelleen niissä muutamissa onnistuneissa askelissa.
Ja sitten Pyry kuuli ne sanat, joita hän ei uskonut kuulevansa vielä vuosikausiin. Huonoina hetkinä hän epäili ikinä saavansa niitä kuulla. "Te olisitte voineet vaikka startata jo helpon beenkin", Henry totesi valmennusta lopetellessaan. Pyry ei ollut uskoa korviaan. Helpon been? Hän? Maneesin katto tuntui tulevan vastaan, niin korkealle Pyryn mieliala yritti. Pyry rapsutteli Iitan harjanjuurta tyytyväisenä ja ohjasi tammaa ulos maneesista loppukävelyille. Enää hän ei vilkaissut Alviinaa, joka oli myös kuullut Henryn sanat ja tuijotti mieli mustana edellään kulkevaa pyöreää suomenhevostammaa ja sen karvoissa kierinyttä poikaa.
309 sanaa
|
|