|
|
Post by Rehtori on Feb 26, 2019 6:32:43 GMT
Saariston maneesilla valmennetaan koko päivän ajan Tie Tähtiin toisia osakilpailuita silmällä pitäen. Valmentajana Jonathan Lucky, valmentautuminen tapahtuu englanniksi, voimakkaalla walesinmurteella. Onneksi kaikille osallitujille no shoutit tarjolla! Kaikkiin taitotasoihin mahtuu 12 valmennettavaa. Yhdessä valmennusryhmässä 6 ratsukkoa. Tehtävät lämmittelyjen jälkeen:  1. Suora linja oikeassa laukassa, käännetään hyvällä kaarella vinoille esteille, laukka vaihtuu. Toisen esteen yli, siisti kaarree, suoristus ja pystyn sekä muurin yli. 2. Oikeassa laukassa lähestyminen, laukka vaihtuu vasempaan viimeistään toisella esteellä: kahdeksikko vinosti asetettujen pikkupystyjen yli. 3.Oikeassa laukassa aloittaen muurista. Hyvä tie seuraavalle esteelle, hevonen esteiden välissä suora, laukka vaihtuu vasempaan. Kääntö tiukasti vasemmalle, suoristus, laukka vaihtuu oikeaan. Oikeassa laukassa hevonen suorana kahdelle pystylle. Maksut viimeistään 16.3., lisäarvat + rankingpisteet Tie tähtiin-sääntöjen mukaan. Tervetuloa viettämään Saaristoon valmennusviikonloppua!Klo 9-10 easy 60cm Ava - Sysivalkee 1 lisäarpaSarianna - Ruben Santtu - Fifill frá Kievari 2 lisäarpaaEssi - Fantastico 2 lisäarpaaInari Roihu- Oxeye Daisy 2 lisäarpaaKlo 10-11 easy 60cm Anamaria - M.B. Osmi 2 lisäarpaapeppi Lohja - Piccolo Boy 2 lisäarpaaLotta - Milk's Favorite Cookie 2 lisäarpaaKlo 11-12 medium 80cm Mistel - Rainmaker 1 lisäarpaNio Luosujärvi - Flying Fonzie 2 lisäarpaaselina - Solidago Thalia Kaisa - Pärren Varro 2 lisäarpaaKlo 12-13 medium 80cm Linnea - Camelopardalis 2 lisäarpaaAdelina - Leafocean Zei Liinu - California Dreamin' 2 lisäarpaaInari Roihu- Oxeye Daisy Klo 14-15 hard 100cm Jesse - Heljän Hurmos 2 lisäarpaaElla Kaunola - La Palette Klo 15-16 hard 100cm Janna - Sharazan 2 lisäarpaaReita - Sand Pond 2 lisäarpaaInari Roihu- Oxeye Daisy Klo 16-17 expert 120cm Minea - Rhinestone 2 lisäarpaaMeiju Kaunola - Aberash Empire Naava - Mapelpath's Triangle 2 lisäarpaaMirkku - Vegas Showgirl 2 lisäarpaaMinea - Nightlight Klo 17-18 expert 120cm Salma - Bonnie KN 2 lisäarpaaSebastian - Mondbark Juniper Marcus - Tadeo v.d. Zelos Lydia - Kheops 2 lisäarpaa |
|
reita
New Member
Posts: 4
|
Post by reita on Mar 5, 2019 13:03:43 GMT
Hard
Reita - Sand Pond
Viikko sitten olimme hypäneet viimeksi, ja silloinkin valmennuksessa. Kaiken sen inhoamani kouluharjoittelun jälkeen oli ihanaa päästä siirtymään vähän enemmän omilta tuntuviin juttuihin, esteille. Varsinkin Pond tuntui ilahtuvan jo esteet havaittuaan. Se ei tainnut pitää koulun aktiivisesta harjoittelusta sen enempää kuin minäkään.
Lämmittelyssä innokkaassa Pondissa olikin pitelemistä! Sen askel tuntui ponnistavan jo ravissakin enemmän ylös- kuin eteenpäin. Sen pää törrötti aika pitkään pystyssä ja etupää tuntui vaarallisen kevyeltä. Korvat pyörivät villisti päässä, ihan niin kuin se olisi ollut railakas pikkuvarsa. Suostuttelin sen parhaani mukaan kuulolle, ja taisin onnistuakin. Kun valmennuksen varsinaiset tehtävät - kolme rataa - suoritettiin, Pond pysyi jo paremmin nahoissaan ja keskittyi minun ohjaukseni tasoon nähden hienosti.
Ensimmäsen radan kaksi ensimmäistä estettä ylitettiin korkealta ja vauhdikkaasti, mutta se meni Pondin iloisuuden piikkiin. Laukanvaihto tuntui minusta samalta kuin se, miten musiikki hypähtää vähän, jos CD-levyssä on pieni naarmu. Se ei ollut sulavaa nähnytkään, mutta sentään se tapahtui silloin kun huomasin pyytää. Palautetta tuli puolipidätteistä. Lainaratsuni Pond ei ole maailman välkyin tapaus, ja sitä pitäisi varoittaa tällaisista jutuista hyvissä ajoin etukäteen. Vinot esteet ja toisiksiviimeinen pysty menivät silti hienosti, joskin vieläkin aivan liioitellulla ilmavaralla. Tunsin itse, että minun pitäisi kehittää tasapainoani. Jos tätä Tie Tähtiin -cuppia ja sen valmennuksia ei lasketa, viimeisistä hyppykerroistani on aikaa. Samoin siitä, kun viimeksi ratsastin oikealla ratsulla.
Ja muuri. Ai että, saimme hypätä oikean muurin. Pondin korvat, jotka yleensä osoittavat minua kohti, osoittivat terävinä ja pönäköinä muuria. Näin niiden asennosta, että se olisi nauranut, jos se olisi osannut. Se olisi halunnut lisää ohjaa, ja tunsin miten se olisi tahtonut rynnätä. Pidättelin sitä lempeästi ja tein selkeät puolipidätteet kertoakseni, että minä olin vieläkin kuski. Se hyppäsi hallitusti, mutta pari askelta esteen jälkeen taisin antaa sille vähän liikaa löysiä. Tamma nimittäin pukitteli riemastuneen pukkisarjan. Se ei suinkaan yrittänyt pudottaa minua selästään: kunhan tuuletti. Minun tasapainollani ei olisi pysytty tosiaan riehuvan hevosen selässä.
Toisella, kahdeksikon muotoisella radalla yritin keskittyä nyt niihin laukanvaihtoihin. Onnahtelevia ne vieläkin olivat. Täsmällisemmillä avuilla asiaa voisi kuulemma auttaa. Ja harjoituksella. En vaatinut Pondilta kuulemma tarpeeksi. Ja tottahan se oli: se oli minulla lainassa huvittelua varten.
Kolmas rata alkoi muurilta, ja Pondin koko huomio oli tietysti kiinnittynyt siihen. Sen mielestä muuri tuntui olevan hauska. Silti estin taas sitä parhaani mukaan ryntäämästä, ja tällä kertaa sen riemukaan ei purkautunut pukein. Vinot esteet se hyppäsi aivan liian korkealta, vaikka vauhti ei ollutkaan liian kova tällä kertaa. En voi väittää, että onnistuimme laukanvaihdoissa, mutta jotenkin Pond tuntui saaneen edes oikean vaihteen silmään. Se tuntui jo tietävän, että puolipidätettä esteen jälkeen seurasi laukanvaihto.
(411 sanaa)
|
|
|
|
Post by Rehtori on Mar 6, 2019 7:17:48 GMT
Mistel - Rainmaker  Saapuminen Saaristoon. Raine ja Uppe ihastelevat kevätsäätä. Taustalla Saariston vanha talli. Kuvan ottanut Mistel. |
|
|
|
Post by Varjoaika on Mar 7, 2019 9:18:48 GMT
Klo 14-15, taso Hard
Jesse - Heljän Hurmos
Meitä oli kaksi. Kaksi ratsukkoa Saariston maneesissa Tie Tähtiin valmennuksessa. Se tuntui musta ihan absurdilta ajatukselta, mutta samalla ihan mukavaa vaihtelua. Hurmos oli paljon rauhallisempi kun ympärillä ei ollut vieraita ratsukoita säntäilemässä sinnetänne, ja vaikka maneesissa oli esteitä Hurmos malttoi mielensä. Ainakin vielä.
Orin kanssa alkuverkat meni jo tuttuun tapaan. Asettelua, taivuttelua, voltteja, vähän väistöä sekä pysähdyksiä. Turhia sitä ei tarvinnut pyytää eteenpäin, suoristumaan kylläkin ja hidastamaan. Viimekertojen valmennukset olivat kuitenkin alkaneet tuottamaan tulosta, osasin olla jäämättä kinnaamaan ohjalla ja pysyä rennompana. Uskalsin toivoa, että tästä estevalmennuksesta me selvittäisiin ihan hyvin.
"Alright everyone", Jonathan totesi kätensä paksun takkinsa taskuihin tunkien. "Lets get started!"
Miehen puheessa oli vahva murre, mutta se ei haitannut ymmärrystäni tehtävänannosta. Englanti on kuitenkin mulle kuin toinen äidinkieli.
Jonathan olikin tehnyt ihan kunnollisen radan joista yksi este oli muuri. Keräilin rauhallisesti Hurmoksen ohjia ja pyysin siltä laukan. Ori heilautti päätään kun ohjasin sen ensimmäistä estettä kohti. Aikaisempien valmennuksien neuvot toistuivat mielessäni, ja lähestyminen oli tasainen ja suora. Molemmat esteet ylittyivät kevyesti. Käänsin katseeni vinolle esteelle ja pian lähdin kääntämään Hurmosta. Vähän liian aikaisin, reitistä tuli ehkä turhan jyrkkä ja Hurmos hyppäsi vinossa. Se heilautti päätään uudelleen ja sen takajalat kohosivat maasta ihan pienen matkaa orin osoittaessa mieltään. Seuraava este ylittyi suoremmassa linjassa, ja laukka vaihtui onnistuneesti sen päällä. Tällä kertaa otin reittiä maltillisesti ja me päästiin kaarteelta hyvin suoristamaan. Pysty ylittyi myös tasaisesti, mutta muurilla Hurmoksen korvat nousivat pystyyn ja tunsin miten sen kroppa jännittyi. Rohkaisin oria eteenpäin maiskuttamalla ja pohkeella, ja hypystä tuli aikamoinen kenguruloikka. Horjahdin maahan tullessa Hurmoksen kaulalle ja ori jatkoi ravissa.
"Aside from that last jump it was okay. Though you should've changed lead on third jump", Jonathan muistutti. Meidän seurana oleva toinen ratsukko pääsi radalle.
Seuraava tehtävä alkoi melko terävällä käännöksellä. Hyppy, laukan vaihto esteen päällä, hyvä suora linja ja toinen hyppy. "Hyvä", kuiskasin lähes ääneti itselleni sekä Hurmokselle kun lähdin kääntämään sitä pikkupystyille. Reitistä muodostui kahdeksikko, ja sain kaarteessa tukea Hurmosta paljon sisäpohkeella ettei ori lähtenyt liiaksi kaatumaan saati tiputtanut laukkaa raville. Laukka kuitenkin säilyi ja temmon sain korjattua ennen esteitä. Pystyt itsessään ylittyivät näppärästi, ja Hurmos pärskähteli kuuluvasti jatkaessaan reipasta laukkaa niiden jälkeen.
Viimeisen radan aloitti muuri. Hurmos oli saanut kävellä hetkisen, ja se oli marssinut menemään kuolaimiaan pureksien. Nyt se silmäili muuria nostaessani laukan, ja kääntäessäni orin sitä kohti. Ihan viimeisillä askelilla huomasin samanlaisen reaktion kuin aikaisemmin, mutta ennenkuin kerkesin reagoida Hurmos teki äkkijarrutuksen ja rynnisti sivuun. Pysähdyksessä vielä olisinkin pysynyt, mutta hevosen jatkaessa eri suuntaan kuin mä ei mulla ollut mitään sanomista siihen kun horjahdin ensin orin kyljelle ja siitä maahan.
"Whoops", Jonathan äännähti Hurmoksen ottaessa spurtin kauemmas, mutta sitten ori seisahtui paikalleen ja käänsi päätään mua kohti korvat ihmetellen kääntyillen. Nousin maasta neutraalisti ratsastushousujani puhdistellen ja lähdin kävelemään Hurmosta kohti.
"You okay?" Jonathan tarkisti.
"Yeah, I'm ok", vastasin tarjotessani kättäni Hurmokselle. Ori kurotti päätään ja puhalsi lämmintä ilmaa sieraimistaan. Se antoi kiltisti kiinni, ja sen kaulaa rapsutellen nousin uudelleen ratsaille.
"Good. Try again."
(486 sanaa)
|
|
|
|
Post by Varjoaika on Mar 7, 2019 9:45:17 GMT
Klo 9-10, taso Easy
Santtu - Fifill fra Kievari
Auburnlaisia ja Purtsilaisia oli lähtenyt taas sen verran monta että jo tutuksi tullut hevosrekka oli käytössä. Fifi oli ihan unelma kuljettaa, se meni kyytiin tyytyväisenä ja tuli kyydistä pois rauhallisesti, ja matkan ajan se malttoi olla kunhan sillä oli heinäverkko tekemisenä. Santtu pohdiskeli olikohan se poni koskaan matkustanut niin paljoa kuin nyt ihan muutaman viikon sisällä? Santtu itsekään ei ole varmaan matkustanut niin moneen paikkaan niin lyhyessä ajassa koskaan ennen.
"Ollaankohan me ainoot poniratsukot?" Santtu mietiskeli hajamielisesti ääneen Avalle. Ava vilkaisi poikaan kuin hän olisi ihan tyhmä.
"Ei me olla varmaan kertaakaan oltu ainoita, etkö sä muista?" tyttö ihmetteli ja asetti Sepon selkään sen hienon laguunin värisen satulahuovan. Sieltä jostain tilaisuudesta. Josta Ava oli maininnut ainakin sata kertaa, ja Santun olisi kai siihen mennessä pitänyt jo muistaa. Sen sijaan poika muisteli menneitä valmennuksia. Ava taisi olla oikeassa.
"Ei varmaan ollakaan", Santtu myönsi ja nosti Fifin mustan yleissatulan varovasti ponin selkään. Se heilautti häntäänsä ja hiljaa Santtu supatti anteeksipyynnön sille ryhtyessään kiristämään satulavyötä.
Santusta tuntui että hän oli oppinut tuntemaan poninsa paljon paremmin niiden valmennuksien kautta. Kai se oli ihan odotettavissakin että mitä enemmän omalla hevosellaan ratsastaa sitä paremmin sen tuntee, vieläpä valvovan silmän alla ja ohjeita saaden, mutta Santulle se tuli ihan yllätyksenä. Fifistä oli tullut esiin paljon erilaisia puolia joita Santtu ei osannut odottaa ensimmäisten ratsastuksien jälkeen. Kuten että Fifi pukittelee innostuessaan sellaisia pieniä pukkeja, joissa Santtukin pysyy kyydissä. Se on oikeastaan enemmän hauskaa kuin pelottavaa. Ja että se tarjoaa tölttiä jos Santtu istuu tarpeeksi pitkään alhaalla harjoitusravissa. Santtu ei vielä tiedä, miten sen voisi korjata. Passia poika ei edes osaa pyytää. Eikä kyllä sitä tölttiäkään ihan tarkoituksella. Osaakohan Fifi edes passia?
Ava oli ollut oikeassa. Lyhyellä katsauksella kaikki valmennettavat ratsukot olivat poniratsukoita. Vaikka käytännössähän issikat ovat hevosia, Santtu pohti itsekseen. Fifi oli vain sieltä pienemmästä päästä. Valmentaja alkoi puhumaan ja hetken hämmennyksen jälkeen Santtu tajusi että ohjeet tulisivat englanniksi. Poika oli oikein pätevä kyseisessä kielessä, ujompi toki itse puhumaan mutta ymmärsi kaiken mitä Jonathan sanoi, vaikka vahva murre hänellä olikin. Tehtävänantoa kuunnellessaan Santtu seurasi katseellaan sanottua reittiä, ja tunsi miten hänen vatsanpohjansa tuntui tipahtavan. Se tuntui todella vaikealta, eikä kyseessä ollut kuin vasta ensimmäinen tehtävä. Onneksi Ava sai, tai joutui, aloittamaan niin Santtu sai seurata miten se käytännössä pitää ratsastaa.
Fifin laukka oli innokasta ja poni pärskähteli ensimmäisiä esteitä hypätessään innoissaan. Santtu muisti aina keskittyä jalustimien varaan nousemiseen, ja vielä varmuuden vuoksi esteenkin jälkeen jäi niille hetkeksi ettei hän romahtaisi Fifin selkään vahingossakaan.
"Change lead!" Jonathan muistutti kun Santtu käänsi Fifin kaarteelta esteelle. Pojan keskittyminen loppui kuin seinään. Miten se laukka vaihdettiin? Pitikö hänen osata vaihtaa se esteen päällä? Ennen estettä?
Myös Fifi huomasi ratsastajansa hämmennyksen, ja kilttinä ponina tiputti raville juuri ennen estettä. Santtu nousi jalustimien varaan ja Fifi hyppäsi kyllä, mutta puomin se otti mukanaan. Santtu rapsutti heti poninsa säkää, sillä syy ei ollut sen. Muuri oli sekä Fifistä että Santusta jännittävä jonka takia Fifistä irtosi pari pikkiriikkistä pukista esteen jälkeen. Santtu kumartui taputtamaan sen kaulaa ja antoi pitempää ohjaa kun muut ratsukot lähtivät tekemään rataa.
Jonathan joutui selventämään Santulle miten laukka kuuluisi vaihtaa ennen seuraavaa tehtävää. Santtu kuunteli tarkasti Fifiä kävelyttäessään ympyrällä, ja poika lupasi yrittää parhaansa. Muuta hän ei voisi luvata, sillä mistä hän tietää sujuisiko se vai ei, kuinka tahansa hyvät ohjeet hän olisi sitten saanutkaan.
Seuraava tehtävä muodosti kahdeksikon, ja laukka pitäisi vaihtaa joko ensimmäisellä, tai viimeistään seuraavalla esteellä. Santtu pidätti innokasta poniaan ja antoi sille laukka-avut. Este lähestyi hyvää vauhtia. Fifi hyppäsi, ja Santtu vaihtoi pohkeidensa asentoa sekä siirsi vasenta kättään vähän sivuun. Poika ei tiennyt ollenkaan oliko se oikein tehty, mutta Fifi tuntui ymmärtävän. Se vaihtoi laukan onnistuneesti, ja Santun kasvoille levisi iloinen hymy.
(604 sanaa)
|
|
|
|
Post by Sebesalma on Mar 7, 2019 14:43:34 GMT
expert
Salma - Bonnie KN
Koko valmennuksen vaikeimmaksi palaksi osoittautui Jonathan Luckyn walesin ja englannin sekoituksen ymmärtäminen. Minusta tuntui, että hiki herahti selkääni jo silloin, kun hän kääntyi kädet lanteillaan kohti minua ja Bonnieta. Aavistelin jo hänen mietteliäästä katseestaan, että pian saisin arvailla mitä hänen koukeroiset sanakäänteensä tarkoittivat.
Reippaan lämmittelyn jälkeen Jonathan alkoi ohjeistaa valmennuksen varsinaista tehtävää. Tiirailin maneesin poikki Bonnien selästä yrittäen pysyä perässä esteistä ja ratsastettavista teistä. Onneksi ensimmäinen tehtävä oli helppo, kaksi suoraa tietä ja lävistäjällä laukanvaihto esteiden välissä.
Bonnie tuntui ottavan tehtävän itsekin enemmän lämmittelyn kannalta. Se tuijotteli muita hevosia, kun lähestyimme estettä, ja hyppäsi hajamielisesti kuin olisi kadunkulkija, joka harppaa jalkakäytävällä olevan roskan ylitse.
Muurilla Bonnie kuitenkin kielsi, hyvin siististi ja päättäväisesti. Se ei edes pysähtynyt kokonaan, vaan laukkasi esteen ohi kuin olisin pyytänyt sitä tekemään niin. Äimistyneenä käänsin hevosen uralle ja hidastin sen raviin. Näin ei ollut käynyt pitkään aikaan. Vilkaisin Jonathanin suuntaan.
”And again, no worries”, Jonathanin ääni sanoi noshoutista korvaani.
Ratsastin uudelleen muurille ja jälleen Bonnie kielsi. Tällä kertaa se melkein istahti paikoilleen ja painoi korvansa niskaan kuin olisi kysynyt turhautuneena, miksen tajunnut ettei tätä estettä voinut ylittää.
Jonathan komensi meidät takaisin esteelle ja pamautti kätensä yhteen, kun ponnistuspaikka lähestyi. Tunsin, miten Bonnie ponnahti altani kuin sen häntäjouhiin olisi johdettu sähköä. Se hyppäsi, mutta riistäytyi muurin jälkeen ärsyyntyneeseen laukkaan ja kaarsi päätään ravistellen toiselle lyhyelle sivulle. Sain ratsastettua sen ympyrän kautta raviin ja melkein saman tien Jonathan huikkasi:
”And again!”
Bonnie vaikutti ajattelevan, että tämä oli taas jonkinlainen typerä ihmisten keksintö, ja huiskauttaa suhautti häntäänsä ennen kuin hyppäsi. Taputin tyytyväisenä sen kaulaa.
Kun Bonnie oli ollut vielä ihan raaka, erikoisesteet olivat aiheuttaneet meille melkein jatkuvasti ongelmia. Muurit ja muut kiinteät esteet olivat olleet siedettäviä, mutta oudonvärisiä tai -muotoisia se oli saattanut puhista päiväkausia ennen kuin hyppäämistä saattoi edes ajatella. Vesi oli ollut suurin ongelmamme monen vuoden ajan. Ei Bonnie edelleenkään hypännyt mielellään - muutamat kenttäkisamme olivat melkein poikkeuksetta olleet tasapainoilua siitä, päätyikö veteen minä vai Bonnie - mutta nykyään se sentään ylitti halliesteet ilman suurempaa välinumeroa. Silloin tällöin, kuten nähtävästi tänään, se muisti taas pelätä esteitä jotka eivät koostuneet yhdestä valkopunaisesta ja yhdestä punavalkoisesta puomista.
Valmennuksen loppupuoli sujui paremmin. Viimeisellä tehtävällä, joka alkoi pystystä, Bonnie ylitti jo ilman puhahteluja. Se tuntui notkealta kaarevien urien jälkeen ja venytti kaulaansa aivan alas, kun loppuravien aikaan annoin ohjien valua sormieni lomasta pidemmiksi.
Ponista alkoi jo huomata, että kevätkauden aikana sen kanssa oli tehty muutakin kuin vain seisottu ja nukuttu karsinan nurkassa.
(401 sanaa)
|
|
|
|
Post by Tinu on Mar 8, 2019 10:53:34 GMT
Klo 11-12 medium 80cm
Kaisa - Pärren Varro kuittaus (406 sanaa)
"Voi elämä, mihin sitä onkaan tas ryhdytty..." Kaisa tuumasi, kun Tie Tähtiin estevalmennus starttasi Saaristossa. Tinu oli hoitanut kaikki valmennusilmoittautumiset naisen puolesta, mutta jättänyt mainitsematta, että tämänpäiväinen valmennus olisi englanniksi ja vieläpä voimakkaalla walesimurteella höystettynä. "Aijaa sori, luulin että mainitsin siitä," Tinu oli hihkaissut ystävälleen tämän mulkoillessa ratsunsa omistajaa epäuskoisesti. "Hyvin se menee!"
Lämmittelyjen aikana Kaisan jännitys tätä kansainvälistä valmennusta kohtaan ei ollut ottanut laantuakseen. Kunsitten ensimmäisen harjoituksen aika tuli, ei nainen ollut ollenkaan varma, mitä pitäisi tehdä. Onneksi Kaisa ei kuitenkaan joutunut ensimmäisenä suorittamaan tehtävää, vaan sai tilaisuuden katsella parin muun valmennuslaisen menoa. Tämä hieman rauhoitti naisen mieltä ennen tämän suoritusvuoroa.
Kaisa nosti Varrolla oikean laukan. Ruuna teki työtä käskettyä ja eteni reipasta tahtia. Kahden suoralla olleen esteen jälkeen ratsukko kaarsi tasaisesti oikealle, suunnaten kohti vinoja esteitä. Varro tuntui olevan hyvin kuulolla eikä hypyissä ollut ainakaan Kaisan mielestä mitään vikaa. Jälkimmäisellä vinolla esteellä Varro vaihtoi hypyn aikana laukan vaivattomasti, minkä jälkeen oli helppo kaartaa vasemmalle ja kohti toisen pitkän sivun suuntaisesti olevia esteitä. Muurilla Varro tuntui ehkä hieman epäröivän, mutta hyppäsi pienen kannustuksen jälkeen. Raviin siirtyessään valmentaja Jonathan kommentoi kaksikon suoritusta. Kaisa ei aivan kaikesta saanut selvää, mutta positiiviselta palaute kuulosti.
Toinen harjoite sujui yhtä vaivattomasti. Kaisa ja Varro etenivät ensimmäiselle vinolle esteelle tasaisessa laukassa. Laskeutumisen jälkeen Kaisa joutui hieman himmaamaan Varron menoa, mutta sai pidettyä ruunan hallinnassaan toisellekin hypylle. Toisella esteellä Varro vaihtoi vasempaan laukkaan ja jälleen ratsukko kaarsi vasemmalle kohti kolmatta estettä. Kolmas ja neljäs estekin ylittyivät vaivatta, mutta eivätpä pikkuiset pystyt mikään kovin suuri haaste esteruunalle ollutkaan.
Kolmannelle tehtävälle lähtiessään Kaisa sai Jonathanilta ohjeeksi jatkaa samaan malliin kuin tähänkin asti. Tai näin nainen ainakin tulkitsi miehen puheen. Varro lähti jälleen reippaalla oikealla laukalla matkaan. Tällä kertaa muuri ei jännittänyt ruunaa ollenkaan, vaan ylittyi helposti ilman lisätukea ja -kannustusta Kaisalta. Sitten hopsista vain vinojen esteiden yli, samalla vaihtaen vasempaan laukkaan. Sitten tiukka kurvi, josta tuli melkein liiankin jyrkkä! Viime hetkellä Kaisa sai kuitenkin reitin korjattua seuraaville vinoille esteille. Viimeisellä esteellä Kaisa pyysi Varroa jälleen vaihtamaan laukkaa, tällä kertaa oikeaan. Oikeaan kaarteeseen Kaisa antoi Varron laukata hieman reippaampaa, mutta himmasi vauhtia taas hieman suoristaessan kahdelle viimeiselle esteelle.
Valmennuksen päätyttyä Kaisa oli tyytyväinen eikä ollut enää niin kiukkuinen Tinulle, vaikkei päässytkään valmentautumaan suomeksi. "Hieno poika olet!!" Kaisa kehui ratsuaan tämän kävellessä rennon tyytyväisenä ja hiestä höyryten loppukäyntejä. Ja syystäkin Varro sai kehuja, se oli tehnyt hyvää työtä tänään. Tinukin näytti tyytyväiseltä hevosensa ja ystvänsä tämän päiväiseen tuntiin, eikä Jonathanin loppupalautteessakaan tuntunut kovinkaan paljoa olevan huonoa.
|
|
|
|
Post by Inari on Mar 8, 2019 14:32:38 GMT
Katoin että mut oli laitettu vahingossa oman tasoni (easy) lisäksi sekä hardiin että mediumiin, mutta easy on siis oikea.
Inari Roihu-Oxeye Daisy - Easy 60cm
Tuotos: (423 sanaa)
Dana on kiva ratsastettava, oli ensimmäinen edes vähän järkevä ajatukseni, kun säädin jalustimia Saariston maneesilla. Kyllähän minä jotenkuten ponimaisille poneille tunneilla pärjäsin, mutta koko kevään mittainen kisa ja valmennusrupeama jukuripäisen ponin tai tikittävän aikapommin kanssa olisi takuulla ollut minulle liikaa. Liikaa oli myöskin vaatetukseni. Jo autosta ulos noustessa tajusin ettteivät paksu villapaita takin alla ja toppahanskat ollet ihan tarpeelisia. Hiki tuntui virtaavan takin alla jo ennen, kun olimme edes liikkellä. Saaristossa ei todellakaan ollut yhtä kylmä kuin meillä kotona.
Kyllähän minä sen olin joskus kuullut, mutta siitä huolimatta minulle tuli pienenä shokkina se, että valmennus tapahtui englanniksi. Onneksi ratsastuksen hyviä puolia oli se ettei valmentajan kanssa juuri tarvinut jutella. Teki vain niin kuin käskettiin, niin helpolta kun se kuullostikin. Sitä tosiaan yritin tänään, vaikka jo pelkkä kielitaitoni oli koetuksella walesin murteen kaikuessa korvissani.
Alkuverryttelyssä minulla oli hyvin aikaa katsella millaisen radan Jonathan oli saanut aikaan. Rata vaikutti hieman monimutkaiselta ja sisälsi jopa muurin. esteet eivät kuitenkaan näyttäneet ainakaan kovin paljoa todellista korkeuttaan isommilta, joten meillä saattoi olla mahdollisuudet selviytyä. Dana oli alusta asti melko reipas, ja selvästi valmiina hyppämään. Minäkin kyllä olin. Kahden peräkkäisen kouluvalmennuksen jälkeen oli ihan kiva päästä hyppäämäänkin.
Ensimmäinen rata oli onneksi yksinkertaisempi mitä ajattelin. Pyysin Danan nostamaan laukan ja pian ensimmäinen este olikin jo edessämme. Itse hypyssä olin vähän jäljessä ja alastulokin oli vähän töksähtävä. Toisen esteen hypystä tuli selkeästi parempi ja vinotkin esteet ylittyivät jos eivät tyylipuhtaasti niin ainakin siedettävästi. Loppua kohden dana vähän hidastui, ja ohjeeksi saimme arvatenkin yrittäää pitää vauhtia yllä paremmin loppuun saakka.
Toisella radalla eli kahdeksikolla vauhti pysyi paremmin yllä. Toki rata oli myös hieman lyhyempi. Esteitä ylittäessä ei ilmennyt sen isompia ongelmia. Dana hyppäsi ilmavasti ja oma ohjaamisenikaan ei mennyt aivan päin puskia. Esteratsastus teki hyvää vakio-ongelmalleni, ponin niskan tuijottelulle. Kun koko ajan oli tiedettävä tasan tarkkaan minne menee, ei katse voinut olla muualla kuin seuraavassa esteessä.
Kolmas rata aloitettiin muurista, johon Dana suhtautui melko neutraalisti. Tamma vain vähän ihmetteli, että mikäs tuo on, mutta meni silti hienosti yli. Muurin jälkeen toinen este tuntui lasten leikiltä, muttei siinäkään ollut varaa jäädä matkustelemaan. Seuraava tiukka käännös osoittautui vähän haastavammaksi. Eikä kieltokaan ollut kaukana. Itse vähän ylireagoin tiukan tien ja käänsin Danan liian aikaisin ja liian jyrkästi, jonka seurauksena hyppykään ei ollut mitään meidän parhaimmistoa. Radan kaksi viimeistä estettä skarppasin ja se tuotti tulosta. Päivän parhaimmat hypyt sekä Jonathanin mielestä, että omasta mielestäni.
Loppuverryttelyt olivat melko itsenäiset, joten annoin Danalle reilusti ohjaa ja hölköttelimme pitkin maneesia rentoa harjotusravia. Tämäkin valmennus oli ollut onnistunut. Mikä nyt voisikaan mennä pieleen, kun kaverina oli maailman paras karvakorva.
|
|
|
|
Post by Essi Metsämäki on Mar 8, 2019 16:57:09 GMT
Klo 9-10 easy 60cm
Essi - Fantastico
Katsoin uteliaana ympärilleni noustuani hevosrekasta. En ollut ennen käynytkään Saariston hevosopistolla, mutta ensi silmäyksellä paikka vaikutti viihtyisältä. Hengitin raikasta kevätilmaa. Keli oli melko kolea, mutta valmennus olisi onneksi maneesissa. Hoitosää ei ollut mikään mukavin, mutta peruutin silti Fasun rekasta ja kiinnitin sen auton kyljessä olevaan renkaaseen. Olisi pitänyt varata hoitokarsina ajoissa!
Varustettuani Fasun talutin sen maneesiin. Valmennus oli päivän ensimmäinen ja huomasin parin ratsukon jo verryttelevän kentällä. Vilkaisin kentälle rakennettuja esteitä. Muuten kaikki esteet olivat ihan tavallisia pystyjä, mutta pitkällä sivulla möllötti hirmu leveän näköinen muurieste. Nielaisin äänekkäästi. Emme olleet koskaan edes yrittäneet hypätä muuria!
Verryttelin Fasun alkuun huolella. Ravailin tapamme mukaan kierroksen tai pari löysin ohjin. Varovasti keräsin ohjat käteeni ravissa ja aloin taivuttelemaan ruunaa hieman normaalia isommilla volteilla. Yllätyksekseni Fasu kulki kiltisti kuolaimella ja taputin sitä hiljaa kiitokseksi. Molemmilla vaikutti olevan hyvä päivä! Kulmasta annoin laukkapohkeet ja annoin Fasun laukata suurella pääty-ympyrällä rentoa mutta tahdikasta laukkaa. Ruuna pärski tyytyväisenä ja siirsin sen raviin. Vaihdoin suuntaa lävistäjällä ja tein lähes identtiset tehtävät myös toiseen suuntaan.
Jonathanin tullessa maneesiin menin pieneen paniikkiin. En ollut tajunnut, että valmennus tapahtuu englanniksi ja osasin sitä vain muutaman sanan, kuten “horse” ja “hello”. Onneksi äitini sattui juuri tulemaan maneesiin ja hän selvitti asian Jonathanin kanssa englanniksi. Jonathan kertoisi ohjeet äidilleni ja hän välittäisi ne minulle. Huokaisin helpottuneena.
Aloitimme suoralla linjalla pitkällä sivulla. Molemmat pystyt ylittyivät hyvin, joka auttoi omalta osaltaan tasapainottamaan seuraavaa kaarta.Tulimme tarkalla tiellä kahdelle lävistäjällä olevalle pystylle. Fasu yritti ihan tosissaan! Viimeinenkin kaarre linjalle sujui hyvin ja alkuun jännittämäni muuriestekin ylittyi ilman mitään ongelmia. Äiti tulkkasi minulle Jonathanin kehut ja melkein leijuin pilvissä!
Pienen kävelyhetken jälkeen tulimme toisen tehtävän, meille erittäin tutun estekahdeksikon. Aloituksessa kuitenkin molemmat vielä hieman leijailimme ja ensimmäinen pysty tuli pienestä kosketuksesta alas. Lopputehtävä sujui hyvin, mutta Jonathan pyysi äidin tulkkaamana minua tulemaan heti perään uudestaan, paremmin keskittyen eikä vain selässä istuen. Minua otti moitteet hieman päähän, mutta toinen kierros sujui hyvin ja Jonathan nyökkäsi hyväksyvästi.
Viimeisenä tehtävänä kaksi edellistä tehtävää oli tavallaan yhdistetty. Aloitus muuri-pysty-linjalta, käännös oikeaan, linjakahdeksikko ja viimeisenä toisen pitkän sivun pari pystyä. Nostin melko reippaan laukan ja ohjasin Fasun kohti muuria. Se ylittyi hyvin ja askeleet sopivat myös toiselle pystylle. Kaarre jäi vähän pitkäksi, mutta ehdin silti suoristamaan ruunan linjalle, johon onneksi säätämättäkin askeleet sopivat ja laukka vaihtui näppärästi. Tiukka kaari vasemmalle sujui hyvässä tasapainossa. Linjalla poni ponnisti ykköselle vähän kaukaa, mutta sai silti venytettyä toiselle pystylle sopivaan paikkaan. Pitkän sivun linja ylittyi näppärästi ja sain Jonathanilta luvan loppuverryttelyihin. Hän sanoi jotain sen suuntaista, että oli yllättynyt, kuinka hyvin ratsastin iästäni huolimatta. Hymyilen ja taputan ruunaa kaulalle. Sekä minulla että ponilla oli tänään hyvä päivä!
(431 sanaa)
|
|
|
|
Post by Liinu Metsämäki on Mar 8, 2019 19:07:42 GMT
Klo 12-13 medium 80cm Liinu - California Dreamin’ Nostan terävästi laukan. Valmennus on juuri alkanut ja kiitän onneani, että olen ollut hereillä englannin tunneilla. Etenkin pidemmissä Jonathanin lauseissa on kestänyt hetki prosessoida mitä hän oikein tarkoittaa, sillä walesinmurre on voimakas. Onneksi hän pitää useimmat lauseet lyhyinä ja ytimekkäinä! Ohjaan Dreamin kohti suhteutettua väliä. Esteet ovat vielä hieman verryttelykorkeuksissa, joten ne eivät tuota ongelmia. Toisaalta, minun on oltava tuplasti tarkempana niiden välillä, ettei tamma keksi mitään ylimääräisiä juttuja esteiden ollessa sille lasten leikkiä. Kaarteessa poni heittää vähän päätään, mutta tiivistämällä istuntaani saan sen taas hyvään kontrolliin ja tasapainotettua seuraavaan hyppyyn. Kaarros vasemmalle on helppo, suhteutettu väli ylittyy tasaisella rytmillä ja viimeiselle muurille Dream ponnistaa oikein näyttävään hyppyyn! Seuraava tehtävä on meille haastava, kahdeksikko suhteutetuilla väleillä. Sama kaava toistuu kuten usein samassa tehtävässä. Ensimmäinen linja menee hyvin, mutta toisella linjalla tamma pidätteistä huolimatta rynnii, tulee linjan yhdellä askeleella vähemmän kun olisi tarkoitus ja heittää vielä komean pukin perään! Osaan jo ilman Jonathanin käskyäkin jatkaa uudelle kierrokselle. Taas alku sujuu hyvin, mutta juuri ennen rynnimistä istun syvään ja otan melko voimakkaankin pidätteen. Dream nakkaa hieman niskojaan, mutta pysyy hallinnassa ja ylitämme toisenkin esteen tasapainossa. Jonathanin kommentti on vain lyhyt “Well.”, mutta otan sen käskynä lopettaa tehtävä. Lopuksi tulemme hieman suhteutettujen rataa, jos näin voi sanoa. Aloitamme muuri-pysty-linjalla, josta käännämme lävistäjän esteille, taas kahdeksikkona ja lopuksi vielä pitkän sivun linja. Tehtävä sujuu kohtuullisesti, Dream on selkeästi itseensä tyytyväinen. Naurahdan sille ja taputan sitä kiitokseksi kaulalle. (233 sanaa)  Dream ennen valmennusta, sori laatu ja piirrustustaidot xdd |
|
|
|
Post by alex-hallava on Mar 9, 2019 8:04:50 GMT
Naava - Mapelpath's Triangle 120cm
Oli lauantaipäivä ja keli oli kääntynyt plussan puolelle. Aamulla leijailleet lumihiutaleet olivat lätsähtäneet maahan loskaksi, joka litisi saappaiden alla Naavan taluttaessa Tillin ulos Saariston hevosopiston vanhasta tallista. Tamma oli saanut lepäillä siellä pari tuntia sillä aikaa kun samalla kyydillä tulleet Jesse ja Hurmos olivat olleet valmentautumassa. Naava ohjasi Tillin suoraan korokkeen viereen, ei tässä kelissä viitsisi kävellä edes maneesille. Tilli otti muutaman varovaisen askeleen eteen ja sivulle Naavan noustessa seisomaan korokkeen päälle, mutta rauhoittui nopeasti. Naava asetteli jalkansa jalustimeen ja ponnisti sitten sulavalla liikkeellä ison kimonsa selkään. Vielä satulavyön tarkistus ja sitten Naava antoi Tillille luvan lähteä kävelemään eteenpäin.
Naavalla itsellään oli hieman väsynyt olo aamuisen matkustamisen ja kaiken sen odottelun jälkeen, mutta Tilli sen sijaan tuntui vireältä. Sen korvat kääntyilivät muita ratsukoita, sekä kentällä lojuvia esteitä kohden, ja pienimmästäkin painonsiirrosta tamma oli valmiina lähtemään raville. Naava otti vielä pysähdyksen ja kiristi vyötä viimeisen kerran ennen kuin alkoi keräillä ohjia käteen ja antoi Tillille luvan raviin. Tamma vastasi apuihin innoissaan ja lähti pää ylhäällä touhottamaan eteenpäin. Vauhtia oli ehkä hieman turhankin paljon, mutta pidättämisen sijaan Naava lähti ratsastamaan pääty-ympyrälle, koittaen saada tamman taipumaan. Vielä ensimmäisen tai toisenkaan ympyrän jälkeen ei suurempaa muutosta ollut ilmassa, mutta siinä vaiheessa kun Naava otti mukaan satunnaiset volttikahdeksikot, meni Tilli sen verran hämilleen, että sen oli pakko keskittyä siihen mitäs nyt tapahtuu.
Sen sijaan että Naava olisi laukkuuttanut Tilliä ympäri maneesia, nainen päätti ottaa laukannostoja. Ensimmäinen onnitui ihan hyvin, vaikkakin hieman hätäisesti, mutta takaisin raviin tamma ei olisi halunnut siirtyä ollenkaan. Naava istui tiiviisti satulassa ja myötäsi heti ohjasta halutun askellajin saatuaan. Kymmenen metriä eteenpäin, puolipidäte, laukka-avut ja Tilli nosti innokkaana uuden laukan. Seuraava ravipätkä onnistuikin sitten jo paljon paremmin ja Tilli malttoi rauhassa odottaa uutta laukannostoa. Tällä kertaa Naava antoi tamman laukata hieman pidemmän pätkän ja ohjasi sitten keskihalkaisijalle, jonne hän ratsasti laukanvaihdon ravin kautta. Vielä muutamat laukannostot toiseenkin suuntaan ja sitten parivaljakko oli valmiina aloittamaan varsinaisen valmennuksen.
Naava antoi Tillille vähän pidempää ohjaa käynnissä sillä aikaa kun valmentaja selitti tehtävän ja pari muuta valmennettavaa ratsukkoa suoritti radan ensin. Muuri näytti aiheuttavan hieman hämmennystä hevosissa, mutta Naava uskoi että Tilli oli jo niin tottunut kaikennäköisiin maastoesteisiinkin, ettei yksi muuri paljoa sen mieltä hetkauttaisi. Kerätessään ohjia käteen, Tilli valpastui heti ja nosti napakan laukan suoraan käynnistä. Naava ratsasti hyvän kulman ja suoristi sitten linjalle. Tilli olisi halunnut lähteä kiihdyttämään tahtia, mutta Naava piti tamman samassa temmossa aina esteelle asti ja myötäsi sitten hyppyyn. Se onnistui ihan hyvin, mutta seuraava kaarre aiheuttikin sitten ongelmia Tillin alkaessa kaahottaa. Kaarre meinasi mennä pitkäksi ja hyppy vinolle esteelle oli liiankin vino jolloin puomi tuli alas. Seuraavassa kaarteessa Naava otti taas reilusti aikaa vauhdin hidastamiseen ennen kuin käänsi suoralle linjalle. Tillin korvat kääntyivät tomerasti eteenpäin tamman huomatessa muuri. Ensimmäinen este ylittyi maltillisesti niin että alastulo ei venynyt kovin lähelle muuria. Naava painoi pohkeet Tillin kylkiin ja tamma venytti innoissaan askeltaan. Ponnistuspaikka löytyi täydellisesti ja muuri ylittyi kauniilla pyöreällä loikalla. Naava taputti tammaansa tyytyväisenä, vaikka parannettavaa vielä jäi toiselle kierrokselle.
Seuraava tehtävä oli kahdeksikko, jossa ylitettäisiin neljä estettä, kaksi kummallakin lävistäjällä. Laukkojen vaihtamisessa ei ollut mitään ongelmaa, mutta esteiden välien ratsastamista Naava ja Tilli saivat treenata useampaan otteeseen. Tillin laukka oli sen verran pitkää, että sitä sai ihan huolella koota, jotta ponnistuspaikat olisivat ihanteelliset.
Kahdeksikon harjoittelusta olikin sitten paljon hyötyä viimeiselle tehtävälle. Rata alkoi muurista, joka sai Tillin heti innostumaan. Vauhti pääsi taas kiihtymään liialliseksi, mutta Naava onneksi tiesi että seuraavaan väliin oli saatava lyhyennettyä laukkaa, jolloin hänellä oli hyvin aikaa istua muurin jälkeen alas satulaan ja ottaa pidätteitä. Kaarteesta onnistuttiin hyvin ja esteiden väliin tultiin maltillisella mutta energisellä laukalla. Tilli ei ollut aivan suorassa, mutta myös lävistäjän toinen este ylitettiin kunnialla. Tilli tiesi mitä oli luvassa seuraavana ja keskittyneenä se kaarsi vasemmalle. Tällä kertaa Naava kiinnitti enemmän huomiota suoruuteen sillä tempo oli jo hallinnassa ja se linja onnistui erinomaisesti. Vielä käännös oikeaan, hyppy, eteen ja viimeisen esteen ylitys.
638 sanaa
|
|
|
|
Post by Mirkku on Mar 9, 2019 15:17:11 GMT
Mirkku - Vegas Showgirl 120cm
Ensimmäinen osakilpailu ei ollut esteratsastuksen osalta mennyt ihan toivomani mukaan. Tamma oli hypännyt koko radan rimaa hipoen ja yhdellä esteellä puomeja oli kolissutkin. En kuitenkaan voinut laittaa huonoa suoritusta nuoren hevosen piikkiin, vaan vika löytyi kyllä ohjien toisesta päästä. Olin ohjannut Sohvin todella huolimattomasti esteille, joten oli oikeastaan yllätys, ettei se kieltäytynyt radan aikana hyppäämästä yhdenkään esteen kohdalla. Suoritukseemme oli kuitenkin saatava jotain muutosta ennen seuraavaa osakilpailua, joten oli mielissäni löytäessäni ilmoituksen Saaristossa järjestettävästä valmennuksesta.
Saapuessamme maneesiin suurin osa valmennusryhmän ratsukoista oli jo paikalla. Erityisesti silmiini pisti viimeosakilpailun voittanut kimon värinen tamma, joka oli jo täydessä työntouhussa ratsastajansa kanssa. Kiristin Sohvin mahavyötä vielä muutamalla reiällä ja nousin selkään. Kerkesin käydä ratsuni kanssa kaikki askellajit pikaisesti läpi ennen kuin valmentaja alkoi selittämään ensimmäistä tehtävää. Olin jo alkuverryttelyn aikana silmäillyt kentälle rakennettujen esteiden sijoittelua ja tullut siihen tulokseen, että valmennus tulisi pitämään sisällään paljon kaarteita ja suoristuksia ennen esteiden ylittämistä. Tämä päätelmäni osoittautuikin oikeaksi, sillä ensimmäinen tehtävä piti sisällään kahden esteen ylittämisen suorassa linjassa oikeassa laukassa, käännöksen vinoille esteille laukan vaihdoksen, seuraavan kaarroksen, jonka jälkeen suoristuksen ja pystyn sekä muurin ylityksen.
Jonathan viittoili minuun ja ratsuuni päin sanoen NoShoutin välityksellä jotain, jonka tulkitsin ”Kirjava voi aloittaa”. Nostin Sohvilla oikean laukan ja lähestyin ensimmäistä estettä, jonka sain ylitettyä ihan näppärästi, mutta alastulo meni hieman vinoon, minkä takia seuraavan esteen lähestyminenkin meni viistosti.
”Have more straight line next time”, Jonathan huomautti.
Ohjasin tamman laajalla kaarella seuraavalle esteelle ja suoristin linjan huolellisesti ennen esteen ylitystä. Esteen jälkeen vaihdoin laukan istunnalla ja pidin linjan hyvänä kohti seuraavaa estettä.
”Nice lead change and line, keep it up!”, valmentaja kehui.
Sohvi hyppäsi keveästi pystyn yli ja saimme taas keskittyä seuraavan kaarteen ratsastamiseen. Menimme laajan kaarteen, jonka jälkeen suoristin linjan ja ylitimme esteen. Edessämme oli enää muuri, joka hieman jännitti ratsuani, mutta pienellä kannustuksella tamma sai kerättyä itseensä riittävästi rohkeutta ja hyppäsi muurin yli.
Seuraavana tehtävänä oli hypätä kentän keskiosassa olevat neljä pystyestettä kahdeksikon mallisena ratana. Olin päässyt Sohvin kanssa edellisen tehtävän aikana todella hyvään vireeseen, joten tämä harjoitus sujui todella hyvin. Tamma kun muutenkin oli harvinaisen näppärä laukkojen vaihtamisessa. Ainoa mihin jouduin kumminkin kiinnittämään huomiota, oli suorat linjat esteeltä toiselle. Lopuksi vielä hioimme valmennuksen aikana harjoiteltuja asioita ratsastamalla radan, jossa oli käytetty hyväksi kaikkia kentälle rakennettuja esteitä. Sohvi eteni radalla hyvin rennosti ja sen kanssa työskenteleminen tuntui todella miellyttävälle. Tunsin ensimmäistä kertaa tamman kanssa meneväni oikeasti yhtenä ratsukkona, ehkä meillä voisi oikeasti olla mahdollisuuksia päästä vielä pitkälle, kunhan vaan treenaisimme ahkerasti.
(403 sanaa)
|
|
|
|
Post by avaminea on Mar 10, 2019 17:24:59 GMT
Easy, 60cm
Ava - Sysivalkee
Koko ajomatkan aikana mä en puhunut kenellekkään sanaakaan, joka ei ehkä ollut ihan mun tapaista. Mä olin pitänyt Pietulle mykkäkoulua, eikä kukaan - edes Janna, ollut kysynyt multa, että mikä mulla oli. Mä aloin oikeasti kyseenalaistamaan, että miten hyvä ystävä mun paras ystäväni olikaan.
Perillä Santtu kysyi jotain poniratsukoista ja mä en ehtinyt estää mun tyhjää vilkaisuani pojan suuntaan. Ihan kuin se ei olisi tajunnut, että me ei oltu ainoita poniratsukoita. Mä aloin vähän epäilemään senkin muistia, miten se oli käynyt noin jokaisella samalla valmennusreissulla mun kanssa ja ei muistanut, että meillä oli muitakin poniratsukoita easy-ryhmässä.
Nypläsin laguunin väristä satulahuopaa, edes sen tuoma ilo ei riittänyt helpottamaan mun ärsytystilaani. Pojat oli ihan syvältä, mun pitäisi varmaan heivata Pietu pois mun elämästäni ja alkaa selviytymään yksin.
Ainakaan sitten mä en joutuisi pettymään kehenkään.
"Ava will go first", Jonathan, meidän sen kerran valmentaja, tokaisi ja pienet perhoset lehahtivat mahanpohjassani. Muistinkohan mä radan oikein?
"Keep calm and let him have his space. You need to relax your hands and use more those abs."
Pah. Enkö mä muka jo käyttänyt vatsalihaksiani tarpeeksi? Mun teki mieli raottaa paitaani ja näyttää kaikille, että mulla sentään oli näkyvillä olevat vatsalihakset!
"Concentrate Ava!" Jonathan huudahti ja sai mut puremaan kieltäni, etten olisi sihahtanut ääneen.
205 sanaa
|
|
|
|
Post by Lydia on Mar 10, 2019 17:28:28 GMT
Klo 17-18 expert 120cm
Lydia - Kheops
Vaikka lähiaikoina oltiin Kheopsin kanssa treenattu melkein joka päivä ihan tosissamme, ei kirjava tuntunut väsyvän laisinkaan. Oikeastaan ori tuntui vain olevan joka päivä reippaampi ja reippaampi. Tähän mennessä kaikki estevalmennukset ovat menneet aika vaivatta, tehtävät sujuneet ja hypyt olleet hyviä, mutta tänään ei sujunut. Kerttu oli jo maneesiin saapuessa steppaillut aloillaan, keulinut kynttiläksi ja pörissyt menemään, kuin ei ikinä olisi esteitä nähnytkään. Hiki alkoi tulla niin itselleni, kuin hevosellekin jo alkukäyntejä kävellessä.
Alkuraveja ravatessamme Kerttu alkoi paikoitellen hieman venyttää kaulaansa, mutta suurimman osan ajasta meno oli ihan kamalaa. Ori teki äkkinäisiä sivuloikkia, kyttäili muita ja yritti pari kertaa uudelleenkin keulia, mutta ehdin estää sen aikeet. Tilannetta ei helpottanut englantia puhuva valmentaja, jonka voimakas walesilaismurre ei todellakaan auttanut ohjeiden ymmärtämisessä. Tämän tarkka katse seurasi meitä ja pystyin oikein tuntemaan, kuinka arvostelevasti valmentaja mahtoi katsoa loikkivaa hevostani.
Kun päästiin hyppäämään ensimmäistä tehtävää, alkoi itseltäni usko loppua ja suoraan sanottuna mietin hetken aikaa, että vain luovuttaisin. Tehtävä oli niin helppo, että Kertun nelivuotias jälkeläinenkin olisi hypännyt sen vaikka silmät kiinni. Kerttu sinkosi suoralle todella lujaa, hyppäsi kummallisista paikoista, meinasi kuskata minut ohi kolmannesta esteestä, vaihtoi laukan keskellä varmaan kolme kertaa ja lopulta kielsi muurille, niin että lensin suoraan esteen sekaan. En ole pudonnut Kertulta kahden vuoden aikana, kuin ehkä pari kertaa, joten se todellakin tuli yllätyksenä.
Tunsin olkapäässäni vihlovan kivun, mutta tippumisesta sisuuntuneena pyydystin kirjavan orini, joka oli vähällä aiheuttaa kunnon kaahoksen kaahatessaan maneesia ympäri. Nousin takaisin ratsaille, lättäsin kertaalleen raipan kirjavalle takamukselle ja otin ympyrällä aktiivista laukkaa. Kerttu pariin otteeseen yritti protestoida, mutta antoi lopulta periksi ja tyytyi vain laukkaamaan. Pääsimme yrittämään tehtävää heti uudelleen ja tällä kertaa käytin kaikki apuni melkein liioitellen ja tarkkailin jokaista Kertun liikettä. Selvisimme tehtävästä puhtaasti ja heti sen pirullisen muurin jälkeen otin käynnin ja heitin ohjat pitkäksi taputtaen Kertun kaulaa. Ehkä tämä olisi valmennuksemme käännekohta?
Suoritimme ensimmäisen tehtävän vielä kertaalleen ja tällä kertaa uskalsin jo hieman rentoutua. Kerttu yritti edelleen hieman kiemurrella, mutta yksi napakka potkaisu kylkiin palautti orin suoraksi. Nyt homma alkoi tosissaan sujua ja Kerttu alkoi muistuttaa omaa itseään. Se eteni todella reippaasti, mutta oikeasti eteen, eikä milloin mihinkin suuntaan. Hypyt osuivat parempiin paikkoihin ja pääsin vähitellen taas rauhoittamaan oman ratsastukseni normaaliksi.
Loppuvalmennus sujui huomattavasti paremmin ja Kerttu suoritti tehtävät hienosti. Loppuraveja suorittaessamme ori pärskähteli taas tyytyväisenä ja pääsin kehumaan sitä todella paljon. Kyllähän minä sen tiesin, että Kerttu osaa olla halutessaan todella vaikea hypättävä, mutta viimeaikoina kaikki on sujunut ihan liian hyvin, niin en ollut osannut yhtään varautua tähän kiukutteluun. Saimme kuitenkin valmennuksen suoritettua loppuun kunnialla ja saimme lopuksi vielä Jonathanilta ihan hyvää palautettakin, niin valmennuksesta jäi hyvä mieli. Hyvän mielen lisäksi sain myös komean mustelman olkapäähäni, mutta kipulääkkeellä ja kylmäyksellä siitäkin selvitään.
(440 sanaa)
|
|
|
|
Post by Janna K. on Mar 11, 2019 18:12:50 GMT
klo 15-16, hard 100 cm
Janna - Sharazan
"Tää ei oo TODELLISTA!"
Vaan se oli, surullista kyllä. Tuijotin mun käteen jäänyttä pahasti vääntynyttä vedintä, mikä oli juuri irtisanoutunut tehtävästään ja jättänyt ratsastussaappaan vetoketjun oman onnensa nojaan. Tällaista tapahtui vain silloin, kun oikeasti oli kiire. Kuten nyt, kun teimme lähtöä estevalmmenukseen Saariston hevosopistolle.
"SOS, SOS!" satulahuoneen ovi pamahti kolisten auki, ja ilmoitustaulu – mikä tarkoitti homeista kehyksistään irtoilevaa nuppineulataulua – tippui käytävän lattialle. Sen joutaisi nostaa myöhemminkin: olihan nyt käsillä suurin kriisi sitten koulun discon, kun noloista noloin Julius oli tullut hakemaan hitaisiin. Oli ollut tarpeeksi nöyryyttävää torjua pahalta haiseva poika (dödö, oisko mitään?) ja saada liikanimi Jullen baena, mutta tämä tilanne paini ihan omassa sarjassaan. Julkinen häpeä auki repsottavan, tai pahimmassa tapauksessa jeesusteipillä korjatun, ratsastussaappaan takia olisi ihan liikaa. Varsinkin nyt, kun mä olin tietoisesti panostanut koko ajan enemmän ulkoisiin seikkoihin tullakseni vakavasti otettavaksi kilparatsastajaksi.
"Mitä sä kiljut?" Avan olisi kuvitellut olevan paljon kiinnostuneempi mun ongelmasta, mutta jostain syystä sillä oli naama norsun genitaaleilla. Menkat vissiin.
"No tsiisus, kato nyt!" osoitin epämääräisesti pohkeen ympärillä roikkuvaa saapasta ja irvistin. "Mitä mä teen?"
"Hah."
HAH? Mun pöyristyneisyys oli käsin kosketeltavissa, siksi Ava käsillään havainnollistaen nostikin mun alas loksahtaneen leuan ylös. Se virnuili eritavalla kuin yleensä, ilkeästi ehkä jopa.
"Janna?" Verkku kosketti mun olkapäätä ja mä säpsähdin. "Mikä on ongelma?"
"No helvetti vetoketju meni rikki!"
"Hei, kielenkäyttö."
Mä nostin kädet puuskaan ja huokaisin syvään. Lainasaappaat saattoi unohtaa, Avalla oli isompi jalka, enkä voisi lainata sen kakkossaappaita. Ainoa mahdollisuus olisi...
"Jesari auttaa, nyt ei kerkeä kikkailemaan", Verneri oli juuri niin ennalta-arvattavissa typerine ideoineen.
"Se on ihan vihon viimenen vaihtoehto", vilkaisin Avaa. Se pujotti Sepon päähän riimua autuaan onnellisena siitä, ettei ollut tilanteessa itse. Mikä hitto sitä vaivasi? Tai ihan sama, se ei ansainnut mun kiinnostusta käyttäytyessään tolla tavalla. "Oottakaa ihan sekunti, keksin ehkä ite jotain."
Luojan kiitos mun arvaus osui oikeaan: vaikka hiirulainen oli ottanut hatkat Ruotsiin (yritin niellä kateuteni ja siirtää katkeruuden iltaan, huutaisin sitten tyynyyn kaikki tuntemani kirosanat eikä Verkku olisi estämässä), se oli jättänyt jotkut elämää nähneet nahkaräyskät lojumaan kaappinsa pohjalle. Enää olisi vain selvitettävä olisivatko ne...
... Täydelliset. Tai no niin täydelliset, kun sellaiset puhkiratsastetut ja hiirulaisen jalkaan ensin muotoutuneet ja sitten löystyneet ratsastussaappaat vain suinkin saattoivat olla. Luojan kiitos. Nappasin hyllyn kulmalta post-it-lapun ja kirjoitin siihen yksinkertaisen selvän viestin: "Lainasin sun saappaita, jos en oo muistanut palauttaa niin tiedät keltä kysyä. -Janna". Kiinnitin lapun ruosteisen kaapin oveen, mutta se luovutti samantien ja tippui heppatarvikkeiden sekaan.
Nääh, olkoon. Sessa oli vielä lastaamatta, joten jo toistamiseen satulahuoneen ovi natisi ja kolisi, kun mä juoksin täysiä punarautiaan luo Loven karsinalle. Taisimpa kiireeissäni astua sen halvatun ilmoitustaulunkin päälle "uusilla" saappaillani, joten se taisi olla sen taulun loppu.
(433 sanaa)
|
|
