|
|
Post by Nita on Mar 16, 2019 16:31:40 GMT
Nita & Kallan Vermilion, vaBKirjoitukset kolkuttelivat jo ovella, kun mä lukemisen sijaan olin taas matkalla valmennukseen. Olin mä sentään ottanut kirjan mukaan, jota mä sitten epätoivoisesti yritin matkalla lukea. Kanssamatkustajat vain eivät suoneet mulle kauhean hyvää opiskelurauhaa, joten se lukeminen taisi olla melkein yhtä tyhjän kanssa. Toivottavasti valmennus menisi paremmin kuin mun lukeminen, sillä seuraaviin osakilpailuihin oli enää viikko. Ainakaan treenin puutteesta ei pitäisi jäädä kiinni. Kun me sitten saavuttiin Saariston hevosopistolle, mä ajattelin jäädä lukemaan, kun pahimmat mölisijät lähtivät melkein heti valmistelemaan ratsujaan valmennuksiinsa. Mä olin jo tottunut, että nämä olivat pitkiä reissuja, kun osa oli jo ekassa valmennuksessa ja minä yleensä viimeisessä. Yhteiset kyydit vaan oli silti kaikista fiksuin vaihtoehto. ´Lukeminen kuitenkin jäi, kun päätin sittenkin lähteä Sarahin ja Effin seuraksi Leevin kanssa kävelemään. Mä yllätyn, kuinka fiksusti Leevi yritti käyttäytyä. Sen yleinen perseily ja uhittelu oli tällä kertaa hyvin vähäistä normaaliin verrattuna. Ja noh, jos verrattiin meidän perässä tulevaan Effiin ruunan käytöstä, mun vuokrahevoseni oli pieni ja kiltti enkeli. Mä yritin kaivaa koulukirjan esille aina välillä, koska aikaahan mulla oli. Leevikin mussutti heiniään tyytyväisenä, joten mä en viitsinyt ruunaa häiritä. Se ei kuitenkaan taas arvostaisi, kun olisi aika lähteä valmennukseen. Tai siis, valmennukseen se meni mielellään, mutta siihen valmistautuminen on sitten toinen juttu. Me aina taisteltiin siitä, kuinka käyttäydytään hoidettaessa tai ylipäätään maastakäsin tehdessä ihan mitä tahansa. Oltiin me siinäkin ehkä inasen edistytty joulukuusta, mutta mä luulen, että meidän hoitotuokiot ei olisi koskaan rentoja ja hyväntuulisia tilaisuuksia. Henry Säären ääni kuului jotenkin häiritsevästi suoraan mun korvaan no shoutin avulla. Tai ei häiritsevästi, mutta mä en ollut tottunut sellaisiin härveleihin vaikka Auburnissa ratsastinkin. Se oli muuten hassua, ettei Auburnissa ollut no shouteja, vaan Amanda ja Isabella huusivat maneesin keskeltä ohjeita. Tosin, mä en halunnut kyllä Amandaa mun korvaani komentamaan, joten ehkä ihan hyvä kuitenkin näin. Leevi tuntui hieman hitaalta ja löysältä. Vaikka valmennuksen teemana taisi olla rentous, ei se tarkoittanut sitä, että me voitaisiin ruveta löysäilemään. Mä jouduin siis herättelemään ruunaa tähän päivään, jopa vähän itseänikin. Mua meinasi ruveta turhauttamaan. Leevi ei ollut oikealla tavalla rento tänään, se ei ollut suora, eikä se asettunut. Laukanvaihdot oli kunnon roiskaisuja ja siirtymisistä mä en halua edes puhua. Tai ainakin musta tuntui, ettei mistään tullut mitään. Olinko mä liikaa tottunut siihen, että kaikki meni aina hyvin? Saatiinhan me nytkin tietty jotain hyviä pätkiä, mutta sellaista sujuvuutta me ei saatu koko valmennuksen aikana. Eihän se nyt mikään katastrofi ollut, mutta mä olin silti pettynyt, lähinnä itseeni. Henry Sääri oli joutunut valmennuksen aikana sanomaan pari kertaa meille aika tiukasti, mutta se oli kyllä aika laimeeta, kun oli tottunut Amandan valmentamiseen. 423 sanaa
Sasu & Damiaan v.d. Lodewijk, heA
Mä kaivoin puhelimen taskustani tarkistaakseni, ettei kukaan ollut yrittänyt soittaa tai laittaa viestiä töistä. Sunnuntai tai ei, niin meillä tehtiin toisinaan töitä. Mä olin joutunut päivystäjäksi, jos niillä töissä tulisi jotain ongelmia muutosten tekemisessä. Mä olin siihen joutunut, vaikka kuinka olin yrittänyt selittää, että mä en olisi koko päivää tavoitettavissa. Itseasiassa mulla tulisi ainakin reilu pari tuntia, kun en pystyisi auttamaan missään työongelmassa. Silti mun läppäri oli siellä Daimin varusteiden joukossa repussa, ihan vain varmuuden vuoksi.
Tie tähtiin kilpailut ja valmennukset olivat nyt jo vieneet mua uusiin paikkoihin ja se oli tietysti tehnyt hyvää nuorelle ruunalle. Se oli yllättävän rento paikasta riippumatta, mikä oli tietysti oikein positiivista. Sen kanssa olisi helpompi jatkaa tämänkin jälkeen kisoihin eri paikkoihin, kun tiesi sen suhtautuvan niin matkustamiseen kuin niihin vieraisiin paikkoihin lungisti. Saaristolla mä katselin hieman ympärilleni, jotta mun ei tarvitsisi Daimin kanssa sitten ihmetellä, mihin pitäisi mennä. Sinitukka ja pikkupoika olivat jo lähdössä omaan valmennukseensa. Me oltiin samalta tallilta, mutta mä en silti ollut välittänyt oppia toisten nimiä. Ehkä joskus pitäisi.
Mä meinasin kirota vuolaasti, mutta muistin viime tipassa paikalla olevat juniorit, kun mun puhelimeni alkoi soimaan ja näytöllä näkyi tuttu nimi. Vaikka toisaalta, ne junnut varmaan kiroili enemmän kuin minä. Jokatapauksessa mä liikuin vähän kauemmas, ennen kuin vastasin. "Kerro", urahdin puhelimeen. "Noinko sitä tervehditään sun lempityökaverias?" Kallen ääni kuului. Pyöräytin silmiäni. "Mulla ei ole ihan loputtomasti aikaa ratkoa mitään. Älä sano, että teillä on joku iso ongelma", huokaisin. "Eeeeii ole, ihan pieni vain", mies linjan päässä kuulosti epäilyttävältä. Mä huokaisin syvään ja valmistauduin pahimpaan, kun pyysin toista kertomaan ongelmasta.
Mun onnekseni ongelma oli kuitenkin helposti ratkaistu, eikä mun tarvinnut kaivaa edes konetta esiin ja pääsin ajallaan varustamaan sekä kävelyttämään Daimia. Kimo oli onneksi edelleen iloisella otteella lähdössä hommiin ja myös minä pääsin irroittautumaan sitten ihan oikeista töistä. Valmentajana oli Henry Sääri, joka vaikutti ihan pätevältä valmentajalta. Me oltiin Daimin kanssa eri ryhmässä kuin muut meidän porukasta, mutta se ei kyllä liiemmin haitannut. Itseasiassa, oli vain hyvä, että se riemunkirjava tamma oli toisessa ryhmässä. Se vaikutti säikkyvän omaa varjoaankin ja sinkoilevan joka ilmansuuntaan, joten meillä olisi turvallisempaa näin.
Valmennuksen tehtävät oli hyviä. Niistä myös huomasi, kuinka Daim oli tässä talven aikana kerännyt jo hyvin lihaksia alkutilanteeseen nähden. Ruuna jaksoi työskennellä hienosti jo pidempiä pätkiä, paketti pysyi kasassa ja meno oli tasaisempaa. Kimo oli myös alkanut tykkäämään vastalaukkatehtävistä, jostain kumman syystä. Sen kanssa sai olla usein tarkkana, ettei se innoissaan nostanut myötälaukan sijaan vastalaukkaa. Kuten nytkin vastalaukkojen jälkeen kun piti nostaa myötälaukka, mä sain oikein keskittyä laukannostoihin. Tasapaino kyllä alkoi olla ruunalla parempaan päin myöskin. Ehkä siitä saisi vielä kunnollisen kouluhevosen. 427 sanaa
|
|
|
|
Post by LinneaN on Mar 16, 2019 17:10:05 GMT
Klo 12-13 medium Helppo B
Linnea - Camelopardalis
Yö meni aika levottomasti sillä en ollut oikein tottunut nukkumaan kuljetusauton asuintiloissa. Eihän sitä petiäkään voinut kutsua mitenkään järin mukavaksi. Herätys kuitenkin oli aikaisin että saisimme annettua hevosille aamurehut. Hevosten eväiden rouskutuksen saattelemana painelin itsekin keittämään aamukahvit ja selaamaan internetin ihmeellistä maailmaa. Pian Mineakin jaksoi kömpiä sängystä ylös kun kuuli ja haistoi kahvin valmistuneen. Siinä sitten kaksi pörröpäätä istui kahvikuppien ääressä nokat kiinni puhelimessa.
Kävin taluttelemassa Pardaa pihalla hyvissä ajoin että se saisi venytellä jalkojaan ennen valmennuksen alkua. Olihan se tovin seisoskellut kopissa eikä se pääsisi edes tarhaan jaloittelemaan. Yhdentoista aikoihin sitten aloin pikkuhiljaa harjailemaan Pardaa ja pyörittelemään huolellisesti pintelit sen jokaiseen jalkaan. Kieltämättä hevonen näytti hyvältä punaisen värisissä kamppeissa. Nostin mustan satulan sen selkään, kiristin vyö huolella ja laitoin sitten sille suitset päähän.
Valmennuksessa huomasin että Henry oli tarkka valmentaja joka huomautti nopeasti kaikista huomaamistaan virheistä. Mies keskittyi paljon jokaisen istuntaan ja siitähän vasta tulikin palautetta rankalla kädellä. Tiesin hyvinkin että siinä oli vielä parannettavaa, mutta siitä huolimatta vähän nolotti kun siitä niin paljon mainittiin.
Parda kaahotteli koko valmennuksen ajan vähän miten sattuu enkä meinannut saada sitä asettumaan millään lailla. Takapuoli seilasi joko ajan jossain ihan muualla kuin missä piti ja pää paineli pilvissä. Sain tehdä koko valmennuksen ajan töitä että sain sen edes hetkeksi asettumaan ja kulkemaan oikein. Kiemuraurat oli meillä tosissaankin kiemuraisia ja voltit enemmänkin soikioita. Pikkuhiljaa kuitenkin kaikki alkoi menemään edes jotenkin paremmin loppua kohden ja huokaisin helpotuksesta kun valmennus oli ohitse.
Talutin Pardan taas suorilta talliin pesupaikalle jossa kylmäsin sen jalat huolellisesti ja laitoin lämpöpintelit sen jalkoihin. Hevonenkin näytti olevan tyytyväinen että pääsisi taas levolle. Roudasin hevosen ja sen satulan takaisin autolle ja harjailin tamman vielä kauttaaltaan ennenkuin jätin sen rauhaan mussuttamaan päiväeväitään. Itse suuntasin takaisin asuintiloihin Minean seuraksi juomaan lisää kahvia ja selailemaan internettiä puhelimella.
// 291 sanaa //
|
|
|
|
Post by 10531 on Mar 16, 2019 17:59:49 GMT
Klo 15-16 hard Helppo A Tia - Stillegaards Garrard
Tänä sunnuntaina valmentauduttiin vuorostaan Saariston hevosopistolla, kun tiukkana ja toisinaan turhankin tarkkana tunnettu Henry Sääri aloitti valmentamisen heti yhdeksältä aamulla ja päätti päivänsä vasta iltakuuden maissa. Olin ilmoittanut itseni ja Rudin kolmelta alkavaan ryhmään, joten ehdin aamulla autella Jonnaa tallilla ja lähteä vasta sitten kaikessa rauhassa ajamaan kohti Saaristoa. Rudi käveli nätisti traileriin ja alkoi keskittyneesti hamuamaan heinää täyttämästäni kaukalosta. Perille päästyämme ja kuljetusvaunun sivuoven avattuani vastassa oli hieman happaman näköinen hevonen, joka nuoleskeli tyhjentämäänsä astiaa - matkaevääksi varaamani heinäannos ei ilmeisesti ollut riittävä ja Rudi peruutti rymistellen alas ramppia pitkin. Rapsuttelin nyrpeää ruunaa sen lempipaikoista - otsasta ja kaulasta - eikä se tänäänkään osannut olla pitkävihainen. Seisautin hevosen hoidon ajaksi tallipihalla olevalle puomille, jossa siistin sen ratsastuskuntoon.
Meidän kanssa samaan ryhmään oli tullut useampi tuttu ratsukko ja myös pari tuntematonta naamaa, joihin en ainakaan muista törmänneeni ensimmäisissä osakilpailuissa. Alkuviikosta kävimme valmennusreissulla Auburnin kartanolla, jossa samassa ryhmässä olivat tämän päivän tavoin puoliveritamma Sand Pond sekä suomenhevostamma Hämy. Kauniin kiiltävä puoliverinen Harriet ratsastajineen soitti myös kelloja, me taidettiin kohdata ensimmäisessä Tie Tähtiin valmennuksessamme Hallavassa. Tervehdin iloisesti tuttuja kasvoja ja huikkasin heit myös kahdelle muulle puoliveriratsukolle, joihin ehtisin varmasti tutustua cupin kuluessa vielä paremmin.
Hard-tason ryhmissä hiottiin tänään siirtymisiä, pohkeenväistöjä sekä vastalaukkaa. Jo alkuverryttelyissä Henry halusi meidän saavan hevoset liikkumaan rentoina ja reippaasti eteenpäin hyvässä muodossa. Minua hän esimerkiksi komensi kokoamaan Rudin parempaan muotoon ja käskemään sitä reippaammin eteen, menomme oli kuulemma tarkoituksetonta laahustamista, missä ei ollut mitään rotia. Minä olen iän kartuttua kasvattanut paksun nahan, eikä kehittäviksi tarkoitetut, mutta kärkkäästi ilmaistut kommentit minua haitanneet ja osasin poimia niistä ne hyödylliset kohdat. Joku herkempi saattaisi niistä ottaa kuitenkin nokkiinsa, mutta kaikilla tuntui ainakin lämmittelyjen jälkeen olevan vielä hyvä mieli ja uskalsimme huolettomasti rupatella toistojen väleillä.
Rudi vaati alussa melko paljon työstämistä, jotta se sai isomman vaihteen silmään. Reippaammin liikkuessaan se tuntui selvästi kulkevan paremmassa muodossa ja Henrykin sanoi ruunan ryhdistyneen oikein silmissä. Tai ei hän ihan noin positiivisesti asiaa ilmaissut, mutta otin sen kehuna ja olin tyytyväinen nuoreen hevoseeni. Pohkeenväistöjä tehtiin täyskaarrosta, missä Rudi oli elementissään; sitä oli helppo väistättää pitkiäkin matkoja kunhan vain muisti pitää oman katseen menosuunnassa. Toki maneesin seinästä sai otettua vähän suuntaa ja hevonen ei lähtenyt valumaan omille teilleen, mutta kehut poika kuitenkin ansaitsi ja rapsutin sitä sään vierestä palkinnoksi hyvästä työstä. Henry kohotti kulmiaan kuullessaan leperteleväni hevoselle, mutta piti kuitenkin sanaisen arkkunsa tällä erää lukittuna. Siirtymiset olivat tasaisen sujuvia, ainoastaan käynnistä raviin vaihto lähti hieman veltosti, mutta siihenkin saatiin enemmän ytyä, kun kokosin ruunan entistä paremmin ennen raviapujen antoa.
(409 sanaa)
|
|
|
|
Post by Lydia on Mar 16, 2019 19:25:58 GMT
Stella - Betume, helppo A
Me matkattiin Panchon kanssa Saariston hevosopistolle valmentautumaan kouluratsastuksen parissa. Valmentajana toimi Henry Sääri, josta olen jo ennenkin kuullut paljon ja voi olla että olen joskus jossain sen valmennuksessakin ollut, mutta en vain muista. Olin hoitanut Panchon kuntoon omissa oloissani ja tajusinkin valmennukseen osallistuvia silmäillessäni, että olen ryhmän ainut Seppeleläinen. Robert ratsastaisi toisessa helppo A -tason ryhmässä. Alemman tason ryhmien ratsastajat olivat kuitenkin hakeutunut maneesin katsomoon, joten sieltä pongasin tuttuja naamoja.
Maneesissa kapusin ratsaille ja aloittelimme aika heti alkuverryttelyä, kun kaikki olivat jo ulkona kävelyttäneet ratsujaan. Alkuun Henry tahtoi, että kaikki hevoset liikkuvat rennosti omalla moottorilla. Tehokas moottori Pancholta kyllä löytyy, mutta keskittyminen oli kateissa. Pancho tutki tarkkaavaisesti maneesin seinää, tuijotteli muita hevosia ja liikkui kaikkea muuta kuin rennosti. Tein ruunan kanssa paljon erikokoisia ympyröitä, jossa vain huolehdin siitä, että ruuna taipuu kropan läpi ja keskittyisi alkuun edes sen ympyrän ajan. Vähitellen yhteistyömme alkoi taas sujua, jonka myötä rentous liikkeeseen löytyi. Tässä vaiheessa olin jopa kuulevinani Henryn suunnalta jotain kehua hienosta ravista.
Otimme vielä muutamat laukat molempiin suuntiin, joissa löysimme yllättävän nopeasti avoimemman muodon. Panchon laukkahan nyt pyörii tarvittaessa vaikka paikallaan, mutta ruunan kanssa saa tehdä toden teolla töitä, ettei se käperry turhan lyhyeksi. Tie Tähtiin -valmennusten aikana tuntuu, että pitempään muotoon ratsastaminen on vihdoin lähtenyt luonnistumaan kaikissa askellajeissa. Teimme kokoajan runsaasti siirtymisiä kaikissa askellajeissa. Melkein joka kolossa piti olla tekemässä siirtymistä joko askellajin sisällä tai askellajista toiseen. Pancho tuntui olevan aika hyvin kuulolla ja suoritti kaikkia tehtäviä todella hyvän tuntuisesti.
Hieman haasteita meille tuotti tehtävä, jossa lähdettiin täysikaarrosta tekemään väistöä uralle, jonka jälkeen tuli nostaa vastalaukka. Itse väistön Pancho teki aika kivasti, mutta yhden kerran jälkeen se lähti todella paljon ennakoimaan tulevaa laukannostoa ja nostikin helposti ensin oikean laukan, jonka sitten vaihtoi vastalaukaksi. No, hienoja vaihtoja se teki, mutta se ei valitettavasti kuulunut tehtävänantoon. Lopulta taas kun istuin vain syvälle satulaan, pidin keskivartaloni lihakset tukevina ja maltoin itse jarrutella ruunaa, saimme tehtävän sujumaan ihan ohjeidenkin mukaan.
Kun vihdoin selvisimme loppuverryttelyyn asti, oli mulla oikeasti todella kuuma. Olin keskittynyt itse ratsastamiseen niin 100%, että en ollut tajunnut ottaa edes takkiani pois, joten ei kuumat tuntemukset siis oo mikään ihme. Loppuverkoissa mulla meinasi alkaa voimat loppua ja Pancho kyllä huomasi sen heti, sillä ruuna yritti lähteä viipottamaan ihan oman päänsä mukaan. Sain kuitenkin tsempattua itseni vielä viimeisiksi minuuteiksi ja kun lopulta saimme luvan siirtyä käyntiin, melkein revin sen pirun takin päältäni, jotta saisin itseni viilennettyä. Hyppäsin myös heti alas ratsailta, löysäsin Panchon satulavyön ja nostin jalustimet ylös. Oli ruunallekin hiki tullut, mutta ei se pahemmin edes puuskuttanut... no, ehkä ihan hyvä, ettei Pancholla ole yhtä kuollut olo kuin itselläni.
(427 sanaa)
-----------------------------
Lydia - Kheops, vaativa B
Päivän valmennus oli omalla tavallaan todella raskas ja taas uuden valmentajan opetustyyliin mukautuminen oli uuvuttavaa. Onhan se tietenkin hyvä silloin tällöin käydä pyörähtämässä vieraamman valmentajan silmien edessä, mutta uusia valmentajia on tullut lyhyen ajan sisällä niin monta, että alkaa tulla yliannostus. Henry Sääri paljastui kuitenkin todella päteväksi opettajaksi, vaikkakin todella tiukaksi. Mutta se nyt ei ole enää mikään ihme, onhan tässä käyty jo esimerkiksi Amanda Sokkan ja Hannele Appelgrenin valmenuksissa.
Itse valmennuksen tehtävät menivät ihan peruskivasti. Kangilla on tullut ratsastettua viime aikoina paljon, joten siinä ei ollut mitään uutta ja ihmeellistä. Kerttu on hyvässä lihaskunnossa ja se suorittaa pätkittäin kokoamisia todella hienosti. Siirtymisiä se tekee todella hyvin, kunhan sen on ensin ratsastanut huolella kuulolle. Kertun kanssa siirtymiset tulee myös valmistella todella huolella, koska huolimaton ratsastus aiheuttaa sen, että kaikki reaktiot tulevat todella hitaasti. Laukanvaihdot olivat meille tänään se haasteellisin asia, lähinnä siksi, että Kerttu tekee mielellään vaihdot estehevosmaisesti ja hieman turhan lennokkaasti. Tämähän ei sopinut Henry Säärelle ja jouduimme tekemään todella monta vaihtoa, ennenkuin turha lennokkuus saatiin karsittua ja Herny oli tyytyväinen.
Kokonaisuutena tykkäsin valmennuksesta ja tehtävät olivat kivoja. Kerttu toimi hienosti ja käyttäytyi huomattavasti paremmin, kuin eilen estevalmennuksessa tässä samaisessa maneesissa. Valmennuksesta jäi hyvä fiilis ja odotan innolla tulevaa toista osakilpailua. Loppuverryttelyitä tehdessämme Kerttukin tuntui tyytyväiseltä ja pärskähteli iloisesti. Nyt pääsisimme taas kotimatkalle kohti Yläkokkoa.
(216 sanaa)
|
|
|
|
Post by Theodore Meyers on Mar 18, 2019 11:55:26 GMT
10.03.2019 Tie Tähtiin- Kouluvalmennus Saaristossa, , kirjoittanut omistaja (316 sanaa)
Valmentaja: Henry Sääri
Hevonen pohkeen edessä, rentona. Koottutyöskentelymuoto, josta palkitaan hevosta välillä tauoilla. Suoruus uralla ja uran sisäpuolella, taipuminen vaaditulla tasolla. Laukanvaihtoja asekelleessa, pehmeät kissamaiset siirtymiset eri askellajien välillä. Henry keskittyy enemmän hevosen raamiin ja rentouteen ja nippeliohjeilla tukee ratsastajaa tässä.
Saariston hevosopisto oli näkemisen arvoinen ja tämä oli ensimmäinen sekä viimeinen valmennus ennen toista osakilpailua. Ajatukset harhailivat samalla kiristäessä ratsun vyötä ja säätäessä jalustimet pidemmiksi valmentajan pyynnöstä. Sääri vaikutti hyvin särmältä ja tietäväiseltä eikä hän jättänyt minua ollenkaan yksin ratsun kanssa.
“Rentona. Hae hieman hillitympää muotoa. Se kokoaa itsensä jo äärimmäisyyksiin”, Henry neuvoi ja rennolla oletin hänen tarkoittavan minua eikä ratsua. Hetki meni, että jännityskammo pääsi ulos ja Rauolin pääsi rentoutumaan samalla. Ratsastaminen ei ole niin helppoa proteesijalan kanssa, että ihmettelin miten pääsin edes Tie Tähtiin 2019- kisoihin mukaan eikä minua heitetty Tie Tähtiin PARA 2019- kilpailuihin. Se siitä ajatuksista oli taas aika keksittyä kuuntelemaan Henryn neuvoja siitä, että Rauolin olisi pohkeen takana ja liikkuisi enemmän suoraan uran sisäpuolella. Omasta mielestä kaikki sujuivat kuin tanssi. Olimme hetken keskittyneet historiallisiin lajeijin ja Rauolin oli koulutettu klassisen sekä korkean koulunmuottiin. Toivoin hartaasti, että valmentaja otti tämän huomioon.
Sääri tarkkaili meitä kuin haukka ja aina korotti ääntä, jos ori oli liian rento tai liian kankistunut. Piruetit ja muut vaikeat kuvioit sujuivat hyvin helposti. Ehkä hieman aggressiiviseen sävyyn, kun kuvittelin olevani miekka kädessä silpomassa kaalinpäitä. Nyt istuin ohjat olivat rennosti molemmissa käsissä ja kuolaintuntuma oli kuin hämähäkinseittiä. Sitä en saisi hajottaa tai Rauolin vetäisi itsensä aivan pitkäksi. Palkitsin ratsun kuitenkin hyvistä teoista antamalla pitkät ohjat ja samalla venyttelin omia jalkoja. Siinä ehti kurkata miten muilla sujui ennen kuin piti ottaa ohjat takaisin tuntumalle.
Laukanvaihdot olivat ehdoton juttumme ja sen näki valmentaja. Rauolin oli rento, kulki hyvin suoraan eikä tehnyt ainuttakaan tahtirikkoa. Joko en päästänyt tai kerrankin osasin tehdä ne ajattelematta liikoja. “Hyvin ajoitettu. Ratsasta vielä suoraan kunnon rullaavalla laukalla ennen seuraavia”, Sääri neuvoi ja niin tein. Seuraavalla kerralla vaihdot olivat todella voimakkaita ja näyttäviä. Siirtymiset tuntuivat pehmeiltä eri askellajien seassa, vaikka ulospäin näytti siltä kuin mammutti hajottaisi jäätä altaan. Töks, töks, töks. Tuntui satulassa, vaikka Sääri kehui pehmeyttä. Olikohan tämä tässäm kun annoin hevoselle pitkät ojat ja Henry kehotti lopettelemaan.
|
|
|
|
Post by igamamo on Jun 19, 2019 16:49:56 GMT
|
|
|
|
Post by ettelivoyob on Jun 19, 2019 18:48:31 GMT
|
|
|
|
Post by aruafiye on Jun 30, 2019 19:18:48 GMT
|
|
|
|
Post by piratoehehuma on Jun 30, 2019 21:44:34 GMT
|
|
|
|
Post by urixumunowad on Nov 29, 2019 2:26:26 GMT
|
|
|
|
Post by zoqoyoc on Nov 29, 2019 3:08:40 GMT
|
|
|
|
Post by ifaiaxoso on Feb 1, 2020 5:46:15 GMT
|
|
|
|
Post by ozixogodezi on Feb 1, 2020 9:01:23 GMT
|
|
